Kyllä miehet osaavat olla upeita

Tänä syksynä olen hemmotellut itseäni seuraamalla lahjakkaita miehiä niin näyttämöllä kuin valkokankaallakin. Suosittelen.  Olen nähnyt nuoria, vanhoja, komeita ja vähemmän komeita miehiä ylittämässä itsensä.

Kotimaista tarjontaa edusti Kansallisbaletin ”7 veljestä”, joka pursui energiaa.  Aleksis Kiven klassikkotarina oli hyvin ajankohtainen valinta ohjelmistoon: miten saadaan syrjäytyneet nuoret miehet takaisin yhteiskuntaan? Aiemmin keinot olivat suhteellisen yksinkertaisia: isättömien poikien meluamisen, vetelehtimisen ja töpeksinnän jälkeen koittaa naapurinpoikien tarjoaman sakinhivutuksen aika. Allikosta nousuun tarvitaan veljesten ankaraa yhteistä ponnistelua ja työntekoa, mutta lopussa sitten seisovat kiitos ja yhteiskunnallinen asema. Todellisessa elämässä asiat taitavat olla hivenen monimutkaisempia, valitettavasti. Esityksen veljeskaarti oli mahtava, heistä välittyi tanssin raisuus ja riemu. Kannattaa ehdottomasti katsoa. Naiset härkälaumana oli myös hauska välipala.

Pari iltaa sitten olin Gypsy Kingsien 25-vuotisjuhlakonsertissa. Tiedättehän, se bändi jolla oli liian paljon kaikkialla soiva Bamboleio-hitti ja muita vastaavia 1980-luvulla? Nuoriso leimasi sen silloin lempinimellä ”Muchos Pesos”. Mutta oikeasti, bändihän on hyvä – vieläkin. Soittajien ydinporukka koostuu lähinnä kahden perheen pojista, jotka ovat nyt jo suomalaisittain ohittaneet eläkeiän. Heillä oli selvästi tavoitteena siirtää soittotaito seuraavalle polvelle, joka oli mukana keräämässä lavakarismaa. Livenä erottuu hyvin, kuinka paljon flamenco-vaikutteita musiikissa tätä nykyä onkaan. Sedät jaksoivat heilua ja laulaa nuoremman polven suohon, he todella ottivat yleisönsä hyvin. Tätä ei kannata pilkata, keikka oli vuoden parhaimpia, jossa olen ollut.  

 Vuoden parhaimpiin elokuviin kuuluu ehdottomasti ”My life with Liberace”, jossa Michael Douglas näyttää pitkän tauon jälkeen osaavansa näytellä ja myös Matt Damon pistää itsensä täysillä peliin. Jos tälle ei jaeta Oscareita, niin ihme on.

Elokuva kertoo pianotähti Liberacen kulissien takaisesta elämästä. Hänen kaappihomoutensa tuhosi traagisesti ihmissuhteet, ja jäljelle jäivät vain kimaltelevat kyntteliköt. Elokuva on tyylikäs ajankuva usealta vuosikymmeneltä, hienovireinen kuvaus ihmissuhteiden manipuloinnista ja oppikirjaesimerkki siitä, miten voi tehdä intohimoisia kohtauksia näyttämättä liikaa paljasta pintaa. Kannattaa ehdottomasti katsoa, viimeistään nauhalta tai televisiosta, jos elokuviin ei ehdi.