Kiitos, mutta ei kiitos

Kuten osa teistä varmaan jo arvasikin, nyt on sekä luettu että nähty Anna-Leena Härkösen tarina ”Ei kiitos”, joka kertoo parisuhteeseensa, siis seksielämäänsä, tyytymättömästä naisesta. Tai oikeastaan toisistaan erkaantuneesta avioparista, jotka kumpikin etsivät suhteensa pattitilanteeseen omalla tavallaan ratkaisua ulkopuolisista ihmissuhteista. Tasa-arvon nimissä on myös muistutettava, tämä tarina miehen näkökulmasta kerrottuna ei olisi ollut yhtään hauska. Sekin kertoo jotain…

Luin "kohu"kirjan, kun se pari vuotta sitten ilmestyi. Hyvin kirjoitettu, tosin etenkin lopussa itsetarkoituksellinen revittely häiritsi. Ymmärtäähän lukija vähemmälläkin mitä, ja paljonko tehdään. Elokuvaversio oli hyvin uskollinen kirjalle, ja mielestäni jopa hiukkasen kirjaa parempi. Pääsyy tässä on mielestäni Ville Virtasen hieno roolityö aviomiehenä, jolla on laaja henkinen elämä, mutta vähäinen ulosanti. Vastaavasti Anu Sinisalo vaimon osassa tuo esille parisuhteen läheisyyden merkityksen juuri fyysisyyden kautta. Loppujen lopuksi kyse on toisen ihmisen kohtaamisesta useammalla tasolla, sekä odotusten ja todellisuuden välisestä ristiriidasta, jota elämässä tulee joskus vastaan.   

Katsojaluvuista (yli 70 000 henkeä parissa viikossa) päätellen aihe on ajankohtainen monessa parisuhteessa. Jokainen miettiköön mitä se merkitsee ja mitä asialle voi tehdä. Jotain hyvin surullista tässä kaikessa keskenkasvuisuudessa on. Summa summarum, kelpo leffa vaikeasta aiheesta. Ja kiitos, mutta ei kiitos lisää; tämäntyyppiset tarinat riittivät nyt vähäksi aikaa.

Ihan parasta lomalukemistoa

Nyt on pakko puhjeta ylisanoihin – Mondon pokkari Barcelonasta teki lomastani paremman! Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun kyseinen kirjasarja auttoi löytämään uudesta kaupungista loistavia lounaspaikkoja ja taustoitti nähtävyyksiä hyvin. Arjen selviämisvinkeistä puhumattakaan.

Pokkari pysyi kätevästi mukana koko ajan, sen ravintolasuosituksia -kohtia vilauttamalla hyvä palvelu parani entisestään ja juttu luisti paikallisten kanssa, vaikka en espanjaa osannutkaan. Kirja myös kesti sen, että sen päälle kaatui pieni lasi pastista. 

Kirjan huonona puolena on se, että kuvitus on tylsä ja vaatimaton, mutta sitä vartenhan on oma kamera mukana. Loistava design-hotelli löytyi tosin tällä kertaa Facebookista ystävien suositusten pohjalta (kiitokset vielä kerran Kristiina V. ja Suvi K.!). 

Toistaiseksi olen testannut siis Mondon sarjasta Barcelonan, Berliinin, Brysselin ja Wienin – kaikki toimivat luotettavasti. Jään siis vesi kielellä suunnittelemaan uusia matkakohteita ja seikkailuja.