Tunnelmointia erilaisissa keittiöissä

Nyt olen lukenut kirjan, jonka otsikko kiteyttää hyvin koko sisällön. Kyseessä on Erica Bauermeisterin vuonna 2009 julkaisema tunnelmapala "Elämän lempeät maut". Elämän onni piilee hyvässä ruoassa, erilaiset maut tuovat kokemuksiin syvällisyyttä, tuoksut ohjaavat eteenpäin oivallusten tiellä erilaisissa ihmissuhteissa.

Kirja on kauttaaltaan sujuvasti kirjoitettua tunnelmointia, ihmiskohtaloiden tuokioita, joihin ateriat tuovat lohdun ja ilon. Kaiken keskuksena hyörii Lillian-kokki, hänen ravintolansa ja ruoanlaittokurssinsa.

Tämä kirja on maukas välipala sinulle, joka haluat viettää sateisen syysiltapäivän villasukat jalassa, suklaarasia ja punaviinilasi vieressäsi. Erityisesti kulinaristeille, naisille ja kevyemmän kaunokirjallisuuden ystäville. Nälkä voi tosin yllättää, ennenkuin ehdit lukea opuksen loppuun.

Jos kaipaat taas syvällisempää ja (ehkä realistisempia) keittiökuvauksia, niin tartu Bonnierin julkaisemaan kirjaan tai siirry Kansallisteatteriin katsomaan Sofi Oksasen "Kertomuksia keittiöstä". Maija Kaunismaan virtuoosimainen esitys itkettää ja naurattaa tuomalla hyvin erilaiset ja rajutkin naiskohtalot keittiöstä parrasvaloihin. Osa kirjan ja esitysten tuotoista kohdistetaan Ensi- ja turvakotien toiminnan hyväksi - hieno teko! Eikä arankaan katsojan tarvitse pelästyä, esitys on tehty hyvällä maulla eikä rankkuuksilla ei ole mässäilty. Esitysen visuaalisuus ansaitsee oman kunniamaininnansa. Oman laulunsa saavat myös uraputkessä yötä päivää työtä tekevä naisjohtaja, lööppityrkky, kotiväkivallasta selviytyjä ja ruma nainenkin.

Sormuksen lumoissa

Koin syyskuun alussa 18 tunnin oppimäärän Wagneria - upea elämys!  Tarina Niebelungenin sormuksesta ammentaa samasta eurooppalaisesta mytologiaperinteestä kuin Tolkienin Taru sormusten herrasta.  Tarina on täynnä tunnetta, seikkailua, valtakamppailuja ja intohimoja. Kansallisoopperan voimannäyte oli huikea!

Suosittelen kaikille nimenomaan Ringin 4 esityksen sarjaa, josta saa enemmän irti kuin yksittäisistä esityksistä, vaikka nekin kantavat. Juonellisen jatkumon seuraaminen on palastelijallekin mahdollista, sen verran tapahtumia palautetaan mieleen ja syvennetään motiiveja pitkin tarinaa. Musiikki siis pauhaa, eivätkä sielut saa rauhaa.

Reinin kullassa ylemmyydentuntoisen jumalan ja alemmuudentuntoisen kääpiön ahneus kohtaavat tuhoisin seurauksin. Vallan tavoittelu pyhittää keinot ja kaikella on vain välinearvonsa.

Valkyyriassa kaikki on alisteista jumalan tahdolle, myös hänen lastensa elämät. Tabut rikotaan, kun pelastuksen siemen kylvetään sisarusten välisessä suhteesta.

Siegfriedissä korostuu, että tahto ja rohkeus asuvat miesten päässä, kun taas tieto on naisten alaa. Sankari ei ole penaalin terävin kynä, mutta hänellä on onneksi hyvät konsultit ympärillään.

Jumalten tuho  huipentaa tetralogian juonittelun, petosten ja suoraan verrannollisten kostojen kierteeseen. Sormuksen kirous kestää loppumetrien uljaaseen uhriin saakka. Ympyrä sulkeutuu, kun lihava nainen laulaa.

Tämä maailman pisin ooppera on tietysti vannoutuneiden Wagner-fanien suosikki ja jylhyyden ystävien merkkiteos. Oopperan kliseet ovat hienosti hallittuja. Kansallisooppera ja sen mahtavat solistit ja solistivieraat, kapellimestarinaan loistava Leif Segerstam energisöivät täydet salit ikimuistoiseen elämykseen. Tässä ensamblessa ei ollut heikkoa kohtaa. Kerta kaikkiaan mahtava aloitus syksyyn. Bravo!