perjantai 19. lokakuuta 2012

Ahneen on helppo hymyillä

Tänä syksynä tein taas ahneen ihmisen valintoja eli valitsin laidasta laitaan elämyksiä. Eva Dahlgrenin 23 sånger -konsertti muutti lokakuun alussa Finlandia-talon tiheätunnelmaiseksi rock-luolaksi, jossa sai kuulla myös teknobiitti-versioita hänen kappaleistaan. Mutta teille ystäväni, haluan etenkin jakaa elämykseni tanssin riemusta, sillä olen nähnyt taas todellisia tähtiä työnsä äärellä.

Perinteisen baletin juhlaa on Kansallisbalettimme versio Le Corsairesta eli tuttavallisemmin Merirosvosta. Ei, Jack Sparrow ei ole noussut lavalle Karibian merirosvojen kanssa, vaan kyseessä on jotain paljon klassisempaa kauneutta sekä mies- että naiskatsojia varten. Baletti on ilmaisun juhlaa, kauniita sooloja ja näyttäviä joukkokohtauksia, tästä taisi tulla itselleni vastaava suosikki kuin monasti näkemäni Bajadeerikin. Yhtäläisyyksiä löytyy: eksotiikkaa, rakkautta, väriä, loistoa, seikkailua jne. Tosin Le Corsairessa juoni on niin paljon monimutkaisempi, että suosittelen käsiohjelmaan tutustumista.  Kolmeen näytökseen sisältyy nimittäin useampi rakkaustarina, menestystä tavoittelevia kauppiata, sekä tietysti onnen ja vapauden janoa. Kerrassaan fantastinen esitys tuomaan energiaa pimeän syksyn keskelle.

Modernin tanssin riemuvoitosta voi puhua, kun aiheeksi tulee Minna Tervamäen, Kaari Martinin ja Kare Länsivuoren 2. yhteisilta. Illan aikana nähdään ensimmäiseksi Tervamäen sooloteos, jossa naiseus tulee moniselitteisesti esille kohtuna, häkkinä, kuorena ja muuntuvana elämänä - uskomattominta on teoksen sisältämä lämmin humoristisuus!  Toinen teos on Martinen soolo "Korppi ja kello", jossa hän todella ottaa narsistisen hahmon ja omaa vaikuttavat linnun liikkeet. Olen hetkessä eri tunnelmissa, dramaattisten valojen tukiessa hahmon kehittymistä. Illan huipentaa Tervamäen ja Länsivuoren "Koti", jossa käydään läpi parisuhteen kaari alusta loppuun. Pienin liikkein he piirtävät kaaren ihmiselämän kriisitilanteiden vaikutuksesta miehen ja naisen keskinäiseen dynamiikkaan. Tarina ei ole uusi, mutta ilmaisuna silti raikas. Hienot esitykset samassa paketissa, energian lisäksi nämä teokset saavat liikkeelle paljon ajatusprosesseja. Eikös yksi niistä taiteen tehtävistä ollutkin herättää hyviä kysymyksiä? Tämä siinä ainakin onnistuu.