Onneksi en ole nuori

Onneksi en ole enää nuori. Ihmissuhdekiemurat, ihastukset, halujen kohtaamattomuus tai haluttomuus eivät aiheuta enää vellomista maailmanlopun tunnelmissa. Nuorena kuolema on kaukainen ja epätodellinen, uhmattavissa oleva asia. Sitä päin voi vaikka sännätä. Vanhempana sitä arvostaa elämää, näkee sen haurauden ja kauneuden. Kuolema tuntuu tulevan jo ilman riskejäkin turhan lähelle.

Minulle riittää varsin hyvin pitkäksi aikaa, että syvennyn leffateatterin hämärässä parin tunnin ajan katsomaan aikuisuuden kynnyksellä olevien nuorten hämmennystä omasta seksuaalisuudestaan, ja mitä siitä sitten seuraa: pieleen menneitä kokeiluja, itsetuhoa, rakkauden palapeliä.

Jos Norwegian Wood –elokuvan tekijät olisivat olleet amerikkalaisia, elokuvasta olisi tullut musta teinikomedia. Mutta kun japanilaiset ryhtyvät puuhaan, tarina lähtee lentoon taiteellisin siivin. Japanilaiseen mielenmaisemaan, jossa on vaikea ilmaista tunteitaan, selvittää asioita puhumalla, ja jossa kannetaan vastuuta rakkaimmasta vuosi toisensa jälkeen, on helppo samaistua.

Norwegian wood -elokuva on mykistävän kaunis, jokainen kuva ja otos postikorttimaisen tarkasti suunniteltuja. Näyttelijät onnistuvat virittämään tunnelman haavanlehtimäiseksi värinäksi, joka eheytyy loppua kohden. Kielenkäyttö kuitenkin hämmentää suorasukaisuudellaan ja aiheellaan. Elokuvan nuoret eivät sure eivätkä pohdi tulevaisuuttaan, opintojaan, työpaikkojaan. Heidän ajatusmaailmansa täyttää seksuaalisuuden pohtiminen ja etsiminen. Silti mistään eroottisesta elokuvasta ei todellakaan ole kyse, nämä onnettomat nuoret vain sotkevat rakkauden-, läheisyyden- ja turvallisuuden kaipuunsa seksiin ihastuksiensa kanssa. Siitä ei nouse intohimo, vaan hiljentävä suru. On tunnettava itsensä ennenkuin voi kohdata toisen. Ja on selvitettävä ihmissuhteensa ennen uusien aloittamista.

Tämä elokuva kannattaa katsoa. Ns. kesäleffaksi se soveltuu kuitenkin huonosti, koska biletyshalut katoavat. Mutta kuten sanottu, onneksi en ole enää nuori ja toisaalta, en muutenkaan jaksa bilettää.

Hyvien aikomusten viikko

Menneen viikon aikana olen sujuvasti aikonut mennä kesäteatteriin, elokuviin, lounasristeilylle sekä erilaisiin näyttelyihin ja alennusmyynteihin. Jäipä menemättä.

Ylioppilasteatterin King Kong ei puhutellut aiheena. Televisiosta tuli uusintana Cleopatra. Sitten satoi, paistoi, ystäviä tuli kylään ja vattusato alkoi todenteolla valmistua. Tässä sitä nyt ollaan.

Kaipa puutarhanhoito kulttuurista käy. Mieli seestyy ja jäsenet notkistuvat kurotellessa sinne ja kumarrellessa tänne rikkaruohojen, marjojen ja ylikasvaneiden perennojen perässä. Kohta on tuuletettava ajatuksia jotenkin, muuten korvien välistäkin alkaa tulla multaa.

Ehkä sitä ensi viikolla onnistuu jo paremmin kaupunkielämä houkutuksineen. Meneehän siellä kuitenkin kaikenlaista Espan lavan kesäkonserteista Harry Potterin finaaliin. Ja ainahan voi taas jättää menemättä. Ihanan leppoisia kesäpäiviä teille kaikille!

Seksiä, valheita ja väkivaltaa

Kuka väittikään oopperan olevan tylsää? Tyyppi ei selvästikään ollut nähnyt Mozartin  Don Giovannia Savonlinnan oopperajuhlilla. Neljään tuntiin oli pakattu uskomaton määrä dramatiikkaa hienosti esitettynä.

Kesädekkarit kalpenevat sille rikosten määrälle (valheita, petoksia, väkivaltaa, seksuaalista häirintää, raiskauksen yrityksiä ja 1 murha) ja saippuasarjat lukuisille käänteille (oli uskollista ja uskotonta rakkautta, kunnian ja häpeän kysymyksiä, intohimoista ja ylevästi palvovaa rakkautta sekä tietysti surua ja kostoa). Itse asiassa mietittynä ainoa asia, joka puuttui elämän kirjosta, oli puhdas ilo. Kestävään onneenkin tuli mahdollisuus sen jälkeen kun helvetin portin olivat avautuneet ja pahuus saanut palkkansa. Koko komeuden voisi tiivistääkin vanhaan sanontaan "sen eestään löytää, minkä taakseen jättää".

Etukäteen oli kohuttu esityksen sisältämästä alastomuudesta, mutta ainakaan keskellä permantoa ei siitä tarvinnut  puritaaninkaan vetää hernettä nenään. Avustajien vartalot olivat tyylillä ja häveliäästi maalattu peittoon niin, että huomio säilyi hyvin aarioissa. Jos alastomuutta ei olisi mediassa otettu esiin, ei asiaan olisi välttämättä edes kiinnittänyt huomiota.

Don Giovannia esittänyt Carlo Colombara onnistui hyvin, hän osasi olla juuri niin sovinistinen äijäilijä ja ruumiillisten nautintojen palvoja, kuin rooli vaati. Parhaimmat laulusuoritukset tekivät mielestäni kuitenkin Alyson Cambridge Don Giovannin perään haikailevana Donna Elvirana ja Jennifer Rowley Donna Annana, komtuurin tyttärenä. Yleisö tuntui rakastavan aplodien perusteella erityisesti suomalaisia tähtiä, Jaakko Ryhästä (komtuuri) ja Marjukka Tepposta (Zerlina).

Tunnelma Savonlinnan oopperajuhlilla oli mitä nautittavin. Jos et ole vielä käynyt, kannattaa kokeilla. Tänä vuonna lippuja kuulemma saa vielä viime tipassakin hankittuna. Oopperavierailuun pystyy yhdistämään hyvin myös Retretin kesänäyttelyn,  teemana ovat nyt suomalaiset taiteilijaparit.

Kesään kuuluu ruotsipop

Paras kesämusa viikonlopuksi tulee Ruotsista. Ja nyt en tarkoita mitään Tomas Ledinin Sommertiden hej hej -tyyppisiä bilerenkutuksia enkä ABBAn legendaarisia klassikoita. Paahteisiin iltapäiviin ja ukonilman odotukseen sopivat keveämmin kulkevat naispopparit.

Jos Eva Dahlgren on liian mietiskelevää sinulle, niin tarkista Cajsa-Stina Åkerströmin valoisa ja kupliva tuotanto. Se rullaa eteenpäin, tunnelmoi ja käsittelee arjen huomioita. Kaiken ei tarvitse aina olla intohimoista rakkautta ja tuskaa, on onni jakaa tiskejä ja kiistellä kuka tiputteli sukkia lattialle.

Itse keskityn viikonloppuna uuden tuttavuuden, Helena Sjöholmin Euforia -levyn kuunteluun. Levy koostuu uusista versioista Billy Joelin kappaleista. Alkuperäisistä sovituksista en tiedä, joten en voi  verrata. Parin kuuntelukerran jälkeen voi sanoa, että Euforia-levyn kappaleiden tunnelmaan jää kiinni, vaikka kaikki lauseet ei heti ruosteeseen pääseellä kielitaidolla avautuisikaan.

Vaarana ruotsipopin kuuntelussa on tietysti se, että saattaa jäädä koukkuun ruotsin kieleen. Ja kaikki hyöty- ja huviruotsista kiinnostuneet muistakaa, että Facebookissa Fröken Senja apulaisineen opettaa paraikaa ruotsia!

Trevligt veckoslutet, solen skiner ja linnut laulaa =)


ps. Heinäkuussa blogeja tulossa n. 10 päivän välein eli hieman harvempaan tahtiin. Ehdota aiheita jos haluat!