Kuka väittikään oopperan olevan tylsää? Tyyppi ei selvästikään ollut nähnyt Mozartin Don Giovannia Savonlinnan oopperajuhlilla. Neljään tuntiin oli pakattu uskomaton määrä dramatiikkaa hienosti esitettynä.
Kesädekkarit kalpenevat sille rikosten määrälle (valheita, petoksia, väkivaltaa, seksuaalista häirintää, raiskauksen yrityksiä ja 1 murha) ja saippuasarjat lukuisille käänteille (oli uskollista ja uskotonta rakkautta, kunnian ja häpeän kysymyksiä, intohimoista ja ylevästi palvovaa rakkautta sekä tietysti surua ja kostoa). Itse asiassa mietittynä ainoa asia, joka puuttui elämän kirjosta, oli puhdas ilo. Kestävään onneenkin tuli mahdollisuus sen jälkeen kun helvetin portin olivat avautuneet ja pahuus saanut palkkansa. Koko komeuden voisi tiivistääkin vanhaan sanontaan "sen eestään löytää, minkä taakseen jättää".
Etukäteen oli kohuttu esityksen sisältämästä alastomuudesta, mutta ainakaan keskellä permantoa ei siitä tarvinnut puritaaninkaan vetää hernettä nenään. Avustajien vartalot olivat tyylillä ja häveliäästi maalattu peittoon niin, että huomio säilyi hyvin aarioissa. Jos alastomuutta ei olisi mediassa otettu esiin, ei asiaan olisi välttämättä edes kiinnittänyt huomiota.
Don Giovannia esittänyt Carlo Colombara onnistui hyvin, hän osasi olla juuri niin sovinistinen äijäilijä ja ruumiillisten nautintojen palvoja, kuin rooli vaati. Parhaimmat laulusuoritukset tekivät mielestäni kuitenkin Alyson Cambridge Don Giovannin perään haikailevana Donna Elvirana ja Jennifer Rowley Donna Annana, komtuurin tyttärenä. Yleisö tuntui rakastavan aplodien perusteella erityisesti suomalaisia tähtiä, Jaakko Ryhästä (komtuuri) ja Marjukka Tepposta (Zerlina).
Tunnelma Savonlinnan oopperajuhlilla oli mitä nautittavin. Jos et ole vielä käynyt, kannattaa kokeilla. Tänä vuonna lippuja kuulemma saa vielä viime tipassakin hankittuna. Oopperavierailuun pystyy yhdistämään hyvin myös Retretin kesänäyttelyn, teemana ovat nyt suomalaiset taiteilijaparit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti