Luen monesti kulttuurikriitikkojen arvioita eri
tapahtumista, olivatpa ne ylistäviä tai teilaavia. Kuuntelen herkällä korvalla
ystävien kokemuksia. Yleensä varustaudun ennakko-oletuksin, joita sitten
vertailen omaan vaikutelmaani.
Hyvä esimerkkitapaus on ainoastaan kohtuulliset arviot
saanut Ryhmäteatterin ”Jatkuvaa kasvua” -esitys. Minusta näytelmä oli oikeasti
hyvä, paras Kari Hotakaisen tekstinsiirto näyttämölle, jonka olen nähnyt. Dramaturgiset
ratkaisut auttavat katsojaa pysymään kärryillä juonesta, vaikka kirja olisi
jäänyt lukematta. Tarinan ironisuus, hauskuus ja lempeä humanismi vuorottelevat
ja välittyvät hienosti katsomoon. Kyseessähän on taas pienen ihmisen kamppailu
suuren talouselämän pyörteissä, tie työntekijästä yrittäjäksi, syrjäytyneeksi,
taas yrittäjäksi ja lopulta, kun kaikki on mennyt, ihmiseksi.
”Jatkuvan kasvun” roolihahmot on tyypitelty hienosti, erityisesti Martti Suosalo ja Aku
Hirviniemi pääsevät loistamaan ja itsekin repeilemään naurusta keskinäisessä
vuoropuhelussaan. Hetken
valokeilassa oleva rusakko kääntää tapahtumien kulun ja kirvoittaa kyyneleet
silmiin. Kiitokset on syytä esittää loppuratkaisusta, joka vapauttaa
katsojankin jatkuvasta kasvusta.
Jos siis saat hankituksi lipun, käytä se itse. Kyllä
kannattaa! Aidosti. Oikeasti. Tästä esityksestä et poistu ajattelematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti