Mies rakastaa miestä. Nainen rakastaa miestä. Äiti rakastaa poikaansa. Vanha mies rakastaa seksiä ja valtaa. Moni heistä riutuu vastarakkauden puutteesta. Seksin puutteesta. Enkeliäkin himottaa. Ennen tuomiopäivää tulee maallinen totuuden hetki: AIDS. Se iskee kouransa niin vanhaan kuin nuoreenkin mieheen, ja samalla se muuttaa myös heidän läheistensä elämänkulun. Paluuta entisenlaisiin ihmissuhteisiin ei ole.
Helsingin Alppilassa on tänä viikonloppuna toistaiseksi viimeiset näytökset pysäyttävästä kertomuksesta nimeltään Angels in America (http://www.angelsinamerica.fi). Toivottavasti esitykset eivät jää viimeisiksi. Kyseessä on ehdottomasti sekä ikimuistoinen teatterikokemus että kannanotto tärkeään teemaan.
Koko ensamble on niin huikea, että jopa ylisanatkin ovat liian vaatimattomia kuvaamaan Tony Kushnerin palkitun kirjan, ja HBO:n palkitun televisiosarjan, teatterisovitusta. Osalle teistä televisiosarja on varmaan tuttu, ja ne, joilta uusinta reilu vuosi sitten meni ohi, voivat löytää sarjan dvd-version Amazonista. Suosittelen katsottavaksi.
Tarina sijoittuu 1980-luvulle, jolloin AIDS oli uusi ja outo asia, johon liittyi voimakas häpeän leima. Nykyisin ymmärrämme paljon paremmin, mistä on kyse, lääkkeet ovat parempia, ja niitä on saatavilla enemmän. Mutta parannuskeinoa ei vieläkään ole. Ja sairaus koskettaa niin homoja kuin heteroitakin. Terveystilastot ovat listanneet sukupuolitautien määrän kääntyneen nousuun, etenkin nuorilla. Siksi näytelmä on tänäkin päivänä ajassa kiinni. Se ei anna meidän unohtaa. Me emme saa unohtaa.
AIDSilla ja rakkaudella on monet kasvot. Kaiken sortuessa ympäriltä rakkaus antaa toivoa ja kantaa meitä eteenpäin. Lempeys, ystävyys, huolenpito, toisen tunteiden ymmärtäminen ovat usein valintakysymyksiä. Joskus vain valintojen tekemiseen tarvitaan kriisi.
Sinä itse voit vaikuttaa AIDSin kasvoihin. Suojaa itsesi ja huolehdi läheisistäsi. Ja tahdo rakastaa paljon!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti