Kun on hyvissä voimissa, jaksaa miettiä oman elämänsä suuntaa ja tarkoitusta erilaisistakin näkökulmista paremmin ja itsekriittisemmin. Ja lukea muiden rankoista avioliittokokemuksista, miten kulttuuripiireissä on aikoinaan oltu nuoria, rohkeita, rahattomia ja alkoholiongelmissa. Ja ainakin siinä vaiheessa tulee hyvää perspektiiviä miten iloinen saa olla, kun omat asiat ovat mallillaan.
Masentavimman kirjakokemuksen kyseenalaisen kirjan saa minulta kuitenkin ns. asialliseen tietokirjaluokkaan kuuluva opus, joka sinkosi täysin epämukavuusalueelle maailmaan, jossa nykyinen osaamiseni ei riitä. Toisin sanoen en ole pitkään aikaan tuntenut itseäni niin tyhmäksi kuin tätä lukiessa, sanat olivat silkkaa suomea, lauseet useimmiten täyttä hepreaa.
Aloitin siis monta kertaa slovakialaisen filosofin Zizekin teesejä taiteesta, politiikasta ja kulttuurista. Ymmärtääkseni hänen ajatteluansa suitsutetaan ympäri maailmaa erittäin kiinnostavaksi ja huomiota herättää etenkin hänen rinnastuksensa filosofian ja populaarikulttuurin välillä. Todella trendikästä siis. Mutta tätä ymmärtääkseen täytyy osata koko länsimaisen filosofian kehityskulku ja etenkin Lacanin, Bourdieun, Heideggerin, Adornon ja kumppaneiden sfäärit. Harvoin jumitan totaalisesti sivulle 148 mutta toistaiseksi elämässäni on muutakin tekemistä kuin pään lyömästä filosofiseen seinään vaikaan. Toisena päivänä se masentaa, toisena huvittaa. Aion kyllä jatkaa jonakin hyvänä päivänä.
Mikä oli sitten se kaikkein paras kirja tänä kesänä? Ehdoton ykkössija menee kiitetylle Carlos Ruiz Zafónin Tuulen Varjolle. Kirja pitää sen minkä lupaa, se vie lukijansa kiehtovaan kirjallisuuden maailman, saa aikaan matkakuumeen päästä katsomaan itse samoja Barcelonan katuja, joissa ratkotaan kadonneen kirjailijan arvotusta sekä reaalimaailman ihmisten valta- ja rakkaussuhteita. Kirja on ylistyslaulu lukemisen riemulle, ystävyydelle, nuoruuden tarmokkuudelle ja uskolliselle rakkaudelle. Sen juoneenkäänteet kuoriutuvat kerros kerrokselta ja uskokaa tai älkää, kokonaisuus ei ole ylitunteellinen mössö vaan lähempänä trillerimäistä jännityskertomusta. Jos ehdit loppukesän aikana tarttua vain yhteen kirjaan tai mietit, mitä annat ystävällesi lahjaksi, tartu tähän!
Kiitos hyvästä lukuvinkistä! Tuonpa siis etsinkin kirjastosta hetimiten.
VastaaPoistaItse kuulun sellaiseen kummalliseen kastiin, joka lukee kirjailijan koko tuotannon kerralla. Tai ehkä vain "kyltymättömiin". Tämä tapa taisi saada alkunsa, kun aikoinaan työuupumus-sairaslomalla aloitin kirjaston ensimmäisestä kirjasta. Ja päädyin C:n puoliväliin. No, kyseessä oli vain pieni sivukirjasto ja lisäksi kuulun "ahmijiin", joten ei se saikku nyt sitten kuitenkaan niiiin pitkä ollut. :)
Tänä kesänä luin useammankin kirjailijan tuotannot. Mieliinpainuvin tuotanto oli ehdottomasti Pirjo Hassisella - henkilöllä jolla on kaikkea muuta kuin mieleenpainuva nimi.
Aloitin myös Sofi Oksasen teoksia siitä uusimmasta. Lukematta on vielä pari, jotka ovat kirjaston lainausjonossa. Mitä sinä olet ollut mieltä hänen teoksistaan? Puhdistus oli mielestäni henkeäsalpaava teos aiheeltaan, mutta silti jäin kaipaamaan jotain kerronnalta.