Tuomas Kyröltä on pukannut kaksi uutta kirjaa tänä keväänä:
Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike sekä Kirjan ja ruusun -päivän erikoisuus,
Miniä. Molemmat pursuvat elämän lempeää rosoisuutta, josta selvitään
yrittämällä päivästä toiseen, joskus onnistuen paremmin, joskus taas
huonommin.
Miniä oli mielenkiintoinen siksi, että se käänsi huomion
painopisteen ja kertojanääneen tuon vanhan mielensäpahoittaja-jäärän pojan
vaimoon, nykynaiseen jolla on tahtoa, tavoitteita ja sydäntäkin. Kyrön ote
toimii tässäkin.
Ruskea kastike on puolestaan onnistunut jatko-osa
ensimmäiselle Mielensäpahoittaja-kirjalle. Hauskuutta lisää kirjan nostalginen
kuvitusosuus jäärän kulinaristista auktoriteeteistä. Itse hämmästyin sitä, että
lisäksi kirja nostatti himon perunoihin. Muusia, keitettyjä, keitossa,
rosamunda, puikula, Sysi-Suomen lajikkeet hmm… Vielä ei olla lähelläkään
jälkilämmittelyn makua tässä keitossarjassa. Pikemminkin ruokahalu kasvaa lukiessa. Hyviä, taattuja
lukuhetkiä ja kyytipoikana hapuilevaa sukupolvien välistä ymmärrystä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti