Vanha suola janottaa

Tunnustan. Vanha suola on alkanut taas janottaa. Johan tässä menikin kärvistellessä pari vuotta ilman Gloriaa. Annoin palautetta toimitukseen, lehtimyyjille ja toivoin, että Riitta  Lindegrenin eläkeikää voitaisiin jälkikäteen nostaa huomattavasti.  Tuo minulle tärkeä lehti, joka virkisti kuukausittain erilaisilla teemoilla ja arjen luksuksella, uudistui nimittäin hänen lähtönsä jälkeen arjesta vieraantuneeksi ökyilyksi.

Yritin antaa lehdelle tilaisuuden toisensa jälkeen, mutta ei. Mallit  olivat liian hoikkia, liian kaukana suomalaisesta bisnesmaailmasta,  kulttuuri kärsi takaiskun, ja ennen niin mukavasta lukukokemuksesta tuli vaivaannuttava yhdistelmä ärsytystä ja päätoimittajan itsensä  tyrkyttämistä hienoihin miljöihin kavereidensa kanssa. En minä mikään seurapiirien kateellinen tirkistelijä halunnut olla.

Iloitsin, kun tuon päätoimittajan potkuista kerrottiin Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla. Hyvä mies, mutta väärässä paikassa, toivottavasti häneltä onnistuu seuraava pesti paremmin.

Olen nyt lukenut lähes kannesta kanteen kaksi nykyisen päätoimittajan  luomusta. Voin taas hengähtää: lehti on palannut hyvässä mielessä juurilleen ja mennyt myös eteenpäin. Kiitos, tätä lisää. Aikuisille naisille suunnattuja artikkeleita  kulttuurista, työstä, virkistyksestä, muodista. Arjen luksus on tullut takaisin.