Katselen mielelläni ajan- ja työnkuvauksia. Viime viikon
teemaksi nostaisin suomalaisen duunarin. Pisti miettimään.
Teemalla näytettiin 1973 valmistunutta ”Laukaus tehtaalla” –elokuvaa. Duunari oli kovasti poliittinen ja vahva toimija. Ja kun
YT-neuvottelut paljastuivat herrojen narrina olemiseksi, duunari joko häpesi,
nöyrtyi tai tarttui aseeseen. Mustavalkoinen kuvaus alleviivasi työväenluokan
taistelua ja vastakkainasettelun aikaa. Keskinäistä solidaarisuutta ja
avunantoa duunarilta kuitenkin riitti kaverille.
Muutama vuosikymmen myöhemmin sama perusduunari löytää
itsensä Taru Mäkelän uutuuselokuvasta ”Varasto”, joka pohjautuu Arto Salmisen
näytelmään. Kielenkäyttö on ronskimpaa, mutta herra on herra ja duunari on
edelleen duunari. Tosin duunarilla on nyt sisäistä yrittäjyyttä rikollisen
sivubisneksen pyörittämiseen, ja tarpeen vaatiessa kaveritkin ovat kaupan.
Ystäviä silti ollaan muiden duunareiden kanssa ja kohtalon varassa toimitaan.
Periytyvään huono-osaisuuteen voi saada tasoitusta lapsella tai lottovoitolla.
”Varasto”-elokuva puhutteli itseäni enemmän. Se toi mieleen
laman tuoksun, lapsuuden ympäristön (niin, sen Kontulan ala-asteen) ja
nuoruuden muodin (Tallinnasta halvalla tuodut villapaidat). Varaston tarina on
hyvin esitetty ja hauska, etenkin Minttu Mustakallio loistaa roolissaan
hyväsydämisenä elämänpelurina, jolla aivojen virkaa toimittaa maapähkinä. Elokuvan
kielenkäyttöä ei kannata pelätä, pahempaa menoa on Rautatientorin
nakkikioskeilla ja Itä-Helsingin yöbusseissa viikonloppuisin.
Suosittelen ehdottomasti, että käyt katsomassa ”Varaston”
seuraavista syistä:
- Katsomalla tuet kotimaista elokuvaa.
- Sukellat maailmaan, joka kenties on itsellesi vieras. Pitäisikö sinun saada jokin viesti perille tällaisille ihmisille? Miten se onnistuisi?
- Sukellat maailmaan, joka on itsellesi tuttu. Voit nauraa täysillä ja tunnet olosi kotoisaksi tutussa ilmapiirissä.
Lopuksi täytyy vielä todeta, että onneksi en ole duunari.
Duunarielämä olisi aivan liian kovaa minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti