Kiehtova valta

Monelle tämän vuoden teatterikokemukselleni on ollut yhteisenä nimittäjänä valta. Ihmissuhteet, rakkaus, pettymykset, menestys ja sen hinta, jopa puhdas olemassaolo ovat lopputulosta erilaisten motiivien ristiriidoista ja yksilön mahdollisuudesta hallita omaa elämäänsä.

Monessa näytelmässä se, mikä loppujen lopuksi on totta, mikä toivetta tai silkkaa valhetta avautuu kerros kerrokselta eikä mikään ole itsestään selvää. Kuka oikeastaan määrittelee merkittävät asiat ja niiden painoarvon? Mitä asioita itse arvostaa ja miten kanssaihmisiään kohtelee? Ei ollenkaan huonoja kysymyksiä mietittäväksi vuositilinteon lähestyessä.

Viime hetken joululahjaideoita kaipaaville suosittelen seuraavia, erilaisia näkökulmia valtaan:

Espoon kaupunginteatterin Esitystalous itseironiaksi uraputkessa oleville sekä raikkaista ja vauhdikkaista, hienosti tekniikkaa hyödyntävistä esityksistä pitäville.

Ryhmäteatterin Euroopan taivaan alla yhteiskunnallisesti tiedostaville.

Kansallisteatterin ohjelmistosta on pakko nostaa esille monta hyvää vaihtoehtoa: Pitkän päivän matka yöhön vanhan kunnon teatterin ja Esko Salmisen (ei sukua) ihailijoille. Petra von Kantin katkerat kyyneleet Fassbinderin ja draaman ystäville. Kristuksen morsin avarakatseisille pohdiskelijoille. Valhe englanninkielentaitoisille avointen loppujen tulkitsijoille.

Kaikista saa ajattelemisen aihetta ja hyviä keskusteluja oman seurueen kanssa irti. Näyttelijäntyö on vivahteikasta, käsikirjoitukset hiottuja ja ohjaukset onnistuneita. Kansallisteatterille erityiskiitos edullisesta sarjalippumahdollisuudesta.

Itsetutkiskelua listojen ja kirjojen ystäville

Listat ovat mukavia. Niihin voi kirjata suunnitellut asiat, viivata yli jo suoritetut kohdat, tuntea erinomaisuutta ja elämänhallintaa.  No, kaikissa listoissa ei voi olla tietenkään olla hyvä, etenkin jos ne ovat jonkun muun laatimia. Rastittamisen hauskuus jää kuitenkin jäljelle. 

BBC julkisti jo jonkun aikaa sitten listan 100 kirjasta, jotka jokaisen olisi hyvä lukea elämänsä aikana. Ilta-Sanomat teki aiheesta oman, suomalaisille ehkä vähän paremman istuvan versionsa. Seuraavassa molemmat listaukset ja omat merkintäni.

Sinisellä merkityt olen itse lukenut. Kursiviivalla merkityt ovat vielä kesken syystä tai toisesta. Punaisella olevat olen nähnyt elokuvana, televisiossa tai teatterin lavalla. Kuten huomata saattaa, vielä on sarkaa jäljellä... Lopuksi vielä kiitokset facebook-ystävälleni tästä juttuideasta!


Ilta-Sanomien listaus:
1. Aapeli: Siunattu hulluus
2. Adams Douglas: Linnunradan käsikirja liftareille
3. Aho Juhani: Rautatie
4. Atwood Margaret: Sokea surmaaja
5. Austen Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo
6. Auster Paul: Yksinäisyyden äärellä
7. Beauvoir Simone de: Toinen sukupuoli
8. Beecher-Stowe Harriet: Setä Tuomon tupa
9. Bellow Saul: Herzog
10. Bergman Ingmar: Kohtauksia eräästä avioliitosta
11. Bulgakov Mihail: Saatana saapuu Moskovaan
12. Camus Albert: Sivullinen
13. Canth Minna: Köyhää kansaa
14. Carpelan Bo: Axel
15. Dickens Charles: Oliver Twist
16. Donner Jörn: Isä ja poika
17. Dostojevski Fjodor: Rikos ja rangaistus
18. Dumas Alexandre: Monte Criston kreivi
19. Duras Marguerite: Rakastaja
20. Flaubert Gustave: Madame Bovary
21. Garcia Márquez Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys
22. Gogol Nikolai: Kuolleet sielut
23. Grass Günter: Peltirumpu
24. Haavikko Paavo: Puut, kaikki heidän vihreytensä
25. Hassinen Pirjo: Kuninkaanpuisto
26. Hemingway Ernest: Kenelle kellot soivat
27. Hietamies Laila: Valamon yksinäinen
28. Hotakainen Kari: Juoksuhaudantie
29. Huovinen Veikko: Havukka-ahon ajattelija
30. Huxley Aldous: Uljas uusi maailma
31. Hyry Antti: Kevättä ja syksyä
32. Hämäläinen Helvi: Säädyllinen murhenäytelmä
33. Härkönen Anna-Leena: Häräntappoase
34. Itkonen Juha: Kohti
35. Jalonen Olli: Isäksi ja tyttäreksi
36. Jansson Tove: Vaarallinen juhannus
37. Joenpelto Eeva: Vetää kaikista ovista
38. Joyce James: Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta
39. Kafka Franz: Oikeusjuttu
40. Kalevala
41. Kauranen Anja: Sonja O. kävi täällä
42. Kianto Ilmari: Punainen viiva
43. Kihlman Christer: Kallis prinssi
44. Kilpi Eeva: Kesä ja keski-ikäinen nainen
45. Kivi Aleksis: Seitsemän veljestä
46. Krohn Leena: Tainaron
47. Lahiri Jhumpa: Tämä siunattu koti
48. Lander Leena: Käsky
49. Lehtonen Joel: Putkinotko
50. Lindgren Astrid: Peppi pitkätossu
51. Linna Väinö: Tuntematon sotilas
52. Linna Väinö: Täällä Pohjantähden alla
53. Lundán Reko ja Tina: Viikkoja, kuukausia
54. Majakovski Vladimir: Pilvi housuissa
55. Mann Thomas: Taikavuori
56. McEwan Ian: Sovitus
57. Meri Veijo: Manillaköysi
58. Meriluoto Aila: Lasimaalaus
59. Miller Arthur: Ajan uurteita
60. Miller Henry: Kravun kääntöpiiri
61. Milne A.A.: Nalle Puh
62. Montgomery L.M.: Annan nuoruusvuodet
63. Mukka Timo K.: Maa on syntinen laulu
64. Murakami Haruki: Kafka rannalla
65. Mäkelä Hannu: Mestari
66. Neruda Pablo: Andien mainingit
67. Oksanen Sofi: Puhdistus
68. Paasilinna Arto: Onnellinen mies
69. Paavolainen Olavi: Synkkä yksinpuhelu
70. Peltonen Juhani: Elmo
71. Proulx Annie: Lyhyt kantama
72. Pulkkinen Riikka: Raja
73. Päätalo Kalle: Nuoruuden savotat
74. Raittila Hannu: Canal Grande
75. Remes Ilkka: 6/12
76. Rowling J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi
77. Rushdie Salman: Keskiyön lapset
78. Roth Philip: Amerikkalainen pastoraali
79. Saarikoski Pentti: Mitä tapahtuu todella?
80. Saisio Pirkko: Elämänmeno
81. Shakespeare William: Hamlet
82. Shields Carol: Kivipäiväkirjat
83. Salama Hannu: Minä, Olli ja Orvokki
84. Sartre Jean-Paul: Inho
85. Sillanpää F.E.: Nuorena nukkunut
86. Solzhenitsyn Aleksandr: Vankileirien saaristo
87. Steinbeck John: Hiiriä ja ihmisiä
88. Styron William: Sofien valinta
89. Swan Anni: Tottisalmen perillinen
90. Tervo Jari: Troikka
91. Tolkien J.R.R.: Taru sormusten herrasta
92. Tolstoi Leo: Anna Karenina
93. Turkka Jouko: Aiheita
94. Tuuri Antti: Pohjanmaa
95. Twain Mark: Huckleberry Finnin seikkailut
96. Utrio Kaari: Eevan tyttäret
97. Vartio Marja-Liisa: Hänen olivat linnut
98. Viita Lauri: Betonimylläri
99. Waltari Mika: Sinuhe egyptiläinen
100. Westö Kjell: Missä kuljimme kerran

ja sitten BBC:n listaus in english:

1 Pride and Prejudice - Jane Austen

2 The Lord of the Rings - JRR Tolkien
3 Jane Eyre - Charlotte Bronte
4 Harry Potter series - JK Rowling
5 To Kill a Mockingbird - Harper Lee
6 The Bible
7 Wuthering Heights - Emily Bronte
8 Nineteen Eighty Four - George Orwell
9 His Dark Materials - Philip Pullman
10 Great Expectations - Charles Dickens
11 Little Women - Louisa M Alcott
12 Tess of the D’Urbervilles - Thomas Hardy
13 Catch 22 - Joseph Heller
14 Complete Works of Shakespeare
15 Rebecca - Daphne Du Maurier
16 The Hobbit - JRR Tolkien
17 Birdsong - Sebastian Faulk
18 Catcher in the Rye - JD Salinger
19 The Time Traveller’s Wife - Audrey Niffenegger
20 Middlemarch - George Eliot
21 Gone With The Wind - Margaret Mitchell
22 The Great Gatsby - F Scott Fitzgerald
23 Bleak House - Charles Dickens
24 War and Peace - Leo Tolstoy
25 The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy - Douglas Adams
26 Brideshead Revisited - Evelyn Waugh
27 Crime and Punishment - Fyodor Dostoyevsky
28 Grapes of Wrath - John Steinbeck
29 Alice in Wonderland - Lewis Carroll
30 The Wind in the Willows - Kenneth Grahame
31 Anna Karenina - Leo Tolstoy
32 David Copperfield - Charles Dickens
33 Chronicles of Narnia - CS Lewis
34 Emma - Jane Austen
35 Persuasion - Jane Austen
36 The Lion, The Witch and The Wardrobe
37 The Kite Runner - Khaled Hosseini
38 Captain Corelli’s Mandolin - Louis De Bernieres
39 Memoirs of a Geisha - Arthur Golden
40 Winnie the Pooh - AA Milne
41 Animal Farm - George Orwell
42 The Da Vinci Code - Dan Brown
43 One Hundred Years of Solitude - Gabriel Garcia Marquez
44 A Prayer for Owen Meaney - John Irving
45 The Woman in White - Wilkie Collins
46 Anne of Green Gables - LM Montgomery
47 Far From The Madding Crowd - Thomas Hardy
48 The Handmaid’s Tale - Margaret Atwood
49 Lord of the Flies - William Golding
50 Atonement - Ian McEwan
51 Life of Pi - Yann Martel
52 Dune - Frank Herbert
53 Cold Comfort Farm - Stella Gibbons
54 Sense and Sensibility - Jane Austen
55 A Suitable Boy - Vikram Seth.
56 The Shadow of the Wind - Carlos Ruiz Zafon
57 A Tale Of Two Cities - Charles Dickens
58 Brave New World - Aldous Huxley
59 The Curious Incident of the Dog in the Night-time - Mark Haddon
60 Love In The Time Of Cholera - Gabriel Garcia Marquez
61 Of Mice and Men - John Steinbeck
62 Lolita - Vladimir Nabokov
63 The Secret History - Donna Tartt
64 The Lovely Bones - Alice Sebold
65 Count of Monte Cristo - Alexandre Dumas
66 On The Road - Jack Kerouac
67 Jude the Obscure - Thomas Hardy
68 Bridget Jones’s Diary - Helen Fielding
69 Midnight’s Children - Salman Rushdie
70 Moby Dick - Herman Melville
71 Oliver Twist - Charles Dickens
72 Dracula - Bram Stoker
73 The Secret Garden - Frances Hodgson Burnett
74 Notes From A Small Island - Bill Bryson
75 Ulysses - James Joyce
76 The Bell Jar - Sylvia Plath
77 Swallows and Amazons - Arthur Ransome
78 Germinal - Emile Zola
79 Vanity Fair - William Makepeace Thackeray
80 Possession - AS Byatt.
81 A Christmas Carol - Charles Dickens
82 Cloud Atlas - David Mitchell
l83 The Color Purple - Alice Walker
84 The Remains of the Day - Kazuo Ishiguro
85 Madame Bovary - Gustave Flaubert
86 A Fine Balance - Rohinton Mistry
87 Charlotte’s Web - EB White
88 The Five People You Meet In Heaven - Mitch Albom
89 Adventures of Sherlock Holmes - Sir Arthur Conan Doyle
90 The Faraway Tree Collection - Enid Blyton
91 Heart of Darkness - Joseph Conrad
92 The Little Prince - Antoine De Saint-Exupery
93 The Wasp Factory - Iain Banks
94 Watership Down - Richard Adams
95 A Confederacy of Dunces - John Kennedy Toole
96 A Town Like Alice - Nevil Shute
97 The Three Musketeers - Alexandre Dumas
98 Hamlet - William Shakespeare
99 Charlie and the Chocolate Factory - Roald Dahl
100 Les Miserables - Victor Hugo

Eila ja Rampe, tavisten sankarit

Eila ja Rampe – nuo mainiot hahmot Sinikka Nopolan teksteistä seikkailevat vaihteeksi Helsingin kaupunginteatterissa etsimässä palvattua onnea.  Tai eivät he itse kirjaimellisesti onnea etsi, he ovat jo onnellisia.

Herkullinen teksti kantaa yli tavistunnelmien. Käsi sydämellä, jokainen meistä on joskus elänyt ainakin hetken eilojen ja rampejen vaikutuspiirissä. Heidi Herala ja Ilmari Saarelainen ovat kuin luotuja osiinsa, he eivät tyydy stereotypioiden alleviivaamiseen, vaan tekevät roolihahmoistaan rakastettavia ja inhimillisiä. Lopun tanssi poski poskea vasten on herkkyydessään koskettava. Näin kaunista pitkän parisuhteen rakkauskohtausta en ole nähnyt teatterin lavalla esitettävän pitkään aikaan.

Ohjaus, musiikki ja dramaturgia olivat selvästi ammentaneet kansainvälisistä musikaaliperinteistä. Puhdasta huttuahan tämä on, eikä näennäisesti anna paljoa aihetta jatkopohdinnalle. Mutta ei sitä aina tarvitse ollakaan niin tiukkapipo uutisten ja ajankohtaisohjelmien ystävä. Tämä sopii hyvin pikkujoulutunnelmiin ja itseironiaksi marketeissa viihtyville.

Tiskirättifiiliksiä Linnanmäellä

Kaikki alkoi lupaavasti. Linnanmäen huvipuiston pääportin lippukioskilla ei ollut jonoa, ja päätimme uhmata pakkassäätä. Jouluhattaraksi nimetyn talvikarnevaalin ohjelmalehtinen lupasi kaikenlaista mukavaa puuhaa sisä- ja ulkoilmassa. Pulitimme 2 aikuisesta ja 1 lapsesta mukisematta kohtuulliselta vaikuttavat 35 euroa sisäänpääsymaksua.

Kuinkas sitten kävikään.  Näimme 6 kania (sai syöttää olkia), 3 lammasta (sai silittää) ja 2 ponia (sai tuijottaa). Pari havupuuta ja joukko heinäpaaleja lisäsivät postikorttitunnelmaa. Lähdimme uteliaina tutkimaan, mitä kaikkea muuta vielä löytäisimme. Ja sitten iski hattaran alta pettuleipä hampaisiin ihan olan takaa.

Sillehän ei  mitään voi, että on kylmä pakkanen ja vähän väkeä. Mutta jos tarjonta on ankeata ja asiakaspalvelu hakusessa, niin sille pitäisi voida. Luistelurata luistimineen olisi ollut tarjolla, mutta siihen oli liian kylmä. Avoimia laitteita löysimme 2 kappaletta vesitornin vierestä, mutta ne olivat niin pienten lasten karuselleja, että 9-vuotiaamme kieltäytyi edes harkitsemasta niiden kyytiä. Etsimme kuumien pähkinöiden myyjiä, glögikojua tai muuta talvista, yhtä tyhjän kanssa. S-ryhmän mainosteltalla jaettiin ohut pipari kullekin ohikulkijalle.

Yritimme bongailla  ns. luonnonmerkkejä eli opastekylttejä, mutta niitä ei näkynyt. Kohmein sormin kaivoimme ohjelmalehtisen esille. 10 minuutin päästä oli alkamassa sisätiloissa Coca-Colan rekkaralli. Sinne siis.

Rekkaralli oli sijoitettu tyhjän ravintolatilan ulko-oven viereen.  Kilparadan virkaa toimittivat mustat muoviputket valkoisella paperialustalla. Rallipisteellä oli 2 tonttua eikä yhtään lasta tai muuta asiakasta. Mukavan jutustelun jälkeen lapsi päätti kokeilla ajorataa. Aina ei ajo tahtonut ottaa sujuakseen, mutta ei ihme. Ystävälliset tontut opastivat, ettei se Coca-Colan mainosrekka käänny oikein mutkissa vaan tontun pitää kädellä auttaa. Lisäksi rekka jää paikoin aina sutimaan, kun aluspaperi ei ole oikein sopiva. Tonttu auttaa taas. Siinä vaiheessa, kun tonttu auttoi pienellä radalla 5. kerran lasta nolotti jo niin, ettei lohdutuspalkinto paljoa kiinnostanut. Ruskeasta pahvilaatikosta kurotettiin Coca-Colan mainoslelu lapselle. Aikuisena teki mieli kysyä, miksi tämä rata on olemassa? Tontut eivät sillä pärjänneet, kauko-ohjain ei toiminut hyvin, aluspaperi oli väärä – entä missä oli mainostettu kisa?

Vielä oli kuitenkin toivoa jäljellä: olihan lapsille järjestetty askartelupaja ja joulupukkikin oli paikalla. Siirryimme seuraavaan rakennukseen, jossa oli jo pari muutakin perhettä. Lapsella oli mistä valita: mennäkö pomppimaan parin kolmevuotiaan kanssa ns. telmimisalueelle vai hankkiako kiltteystodistus joulupukilta (apuri tyrkytti tuotteita, joita olisi voinut hankkia lisämaksusta). Mutta oikeasti haloo? Kuka terve 9-vuotias haluaa mennä marraskuussa tyhjään luokkahuoneeseen vastaamaan joulupukille, joo olen ollut kiltti ja reipas koko vuoden. Joo, haluan lähettää kaikille kavereille netissä linkin, et hei tilatkaa tekin kiltteystodistus (vain 9,95 € sis. postikulut). Tai ostaa multimediatuotteen "joulupukin muistelmat"? Sen lisähinta jäi epäselväksi...

Sokerina pohjalla olivat askartelupajan tonttumuorit. He opastivat yhtä perhettä niin toiminnan saloihin, ettei meille alkuun suotu edes tervehdystä. Vaelsimme pitkin huonetta ja istahdimme lopulta toiseen askartelupöytään katselemaan tarvikkeita. Vähän erilaisia paperiarkkeja. Muutama tiskirätti.  Pari kasaa helyrihkamaa, joista oli ilmeisesti tarkoitus askarrella koruja. Mietiskelimme tätä ääneen, kun reippain tonttutädeistä singahti taaksemme ja otti aloitteen käsiinsä. "Tyttöhän voisi koristella tuosta tiskirätin kotiinviemisiksi." Hän ehdotti. "Niin, piirtää siihen rättiin tussilla kivoja kuvia. Vaikka mummolle joululahjaksi!" Olimme sanattomia. Ainakaan meillä ei ole ollut tapana antaa tiskirättejä tuliaisiksi, saati joululahjoiksi. Tonttutäti ei jaksanut olla meistä sen enempää kiinnostunut vaan jatkoi keskustelua muun henkilökunnan kanssa.

Huoneen seinustalta löysimme lopulta arpajaiskuponkeja, jotka saatoimme lämpimiksemme täyttää. Otimme myös ns. kaupan laatikossa tarjolle asetellut omenat, vaikka niitä ei kukaan tarjonnutkaan. Arpojen palautuspaikka löytyi viereisen rakennuksen karkkikaupasta! Siellä olisi voinut myös vetää onnennarua, mutta se olisi jo maksanut 3 € kerta.

Jotenkin jäi ankea maku suuhun. Niin lapselle kuin aikuisillekin. Myötähäpeää ja ihan tiskirättifiilis 35 eurolla!

Ingen är som jag är

Kukaan ei ole samanlainen kuin minä. Olen oma, toisista ihmisistä erillinen, itseni. Minulla on omat ajatukseni. Näin kiteytti lapsuutensa ensimmäisiä oivalluksia Eva Dalhgren mainiossa monologissaan "Ingen är som jag är" eilisiltana Savoyssa.

Puolentoista tunnin ajan saimme nauttia Evan lapsuus- ja nuoruusmuistoista, valkokankaalle heijastetuista valokuvista ja filminpätkistä. Kuulimme millaista oli elää lapsena eri puolilla Ruotsia, soittaa epävireisellä nokkahuilulla koulun konsertissa ja tanssia yli 2 metrisenä teininä sottiisia.

Humoristisinta esityksessä olivat itsetehdyt tanssit ja kertomukset, joissa Eva pisti itsensä uudella tavalla täysillä likoon. Omasta ohjelmistostaan hän esitti lähinnä vain alkutaipaleen tunnelmoivan "Ett fönster mot gatan".

Eva muistot olivat huolella valittuja, niistä saattoi tunnistaa itsensä myös moni muu 1960–70 -luvuilla syntynyt. Kuten arvata saattaa, esitys oli loppuunmyyty ja aplodit huikeat. Mutta puheista päätellen tämä kerta ei jääne viimeiseksi. Lopuksi voitte vaan arvata, kuka onnellinen oli kantanut vanhat vinyylinsä mukanaan ja ainoana läsnäolijoista sai niihin nimmarit ja omistuskirjoituksen Kasarmikadulla...

Kauniita illuusioita

Nykytaiteen ei tarvitse käydä yli ymmärryksen herättääkseen ajattelemaan. Myönteiset tunteet, harmonia ja historiantaju voivat olla sen kanssa yhtä aikaa läsnä. Ainakin jos on kyse Lauri Astalasta.

Astala on tutkinut kuvan ja tilan suhdetta, löytänyt erilaisten esineiden ja maisemien lumovoiman. Hän kutsuu meidät mukaansa löytöretkelle tutkimaan teosten vaikuttavuutta ja myös osallistumaan niihin. Niihin pääsee upottamaan siis omat tulkintansa ja tekonsa.

Ajan kulumisen ja liikkeen teemat hypnotisoivat, yksityiskohtaisiin kartta- ja maapallon olemuksiin perustuvia teoksia voisi katsella ikuisuuden hetken. Ne rauhoittavat ja synnyttävät uusia mielleyhtymiä ja antavat energiaa. Useampi teos on nimetty pieneksi spektaakkeliksi eri asioista ja niissä voi lähteä mukaan vuoropuheluun taiteen, teosten ja niiden tekijän sekä toistemme kanssa. Tämä oli parhaimpia näyttelyitä missä olen ollut koko syksynä!

Jos et vielä tiedä mitä teet viikonloppuna, suuntaa Meilahteen Helsingin kaupunginmuseoon. Astalan näyttely on vielä 2 päivää avoinna. Samaan retkeen on helppo yhdistää leppoisa kävely Seurasaaren ympäri  ja tunnelmalliset kahvit ulkoilmassa.

Unelmahuttua räntäsateen keskelle

Ensimmäinen räntäsade. Kastuneet kengät ja armoton ruuhka. Nyt on se aika vuodesta, jolloin voi antaa itselleen virallisen luvan uppoutua kevyen kirjallisuuden pariin. Kynttilöitä, torkkupeitto, hyvä pokkari.

Päätin jo aiemmin, etten mene katsomaan Julia Robertsin tähdittämää Eat Pray Love - omaa tietä etsimässä leffaa, mutta voin suoda sen itselleni pokkariversiona. Leffasta en siis tiedä, mutta kirja yllätti lämminhenkisyydellään, se oli paljon parempi kuin koskaan odotin. Päähenkilönä on 35 vuoden rajapyykin  ylittänyt ja avioerostaan toipunut nainen, joka ottaa elämäänsä aikalisän. Seuraamme hänen matkaansa  Italiassa pizzan ja jäätelön merkeissä, Intiassa meditaation syvyyksissä ja päädymme lopulta Balille, jossa - todella yllättävää - romanssi puhkeaa.  Mutta tapa, jolla kertojaminä johdattaa lukijansa mukaan matkalle on vastustamaton. Tarjolla siis ihanaa unelmahuttua ja hyvää mieltä. Tätä kehtaa ehdottaa tutuillekin.

Jos podet parantumatonta angstia ns. naisille suunnattua kirjallisuutta kohtaan, niin tartu tähän seuraavaan vaihtoehtoon. Jo aiemmin puhuin Carlos Zafon Ruizin Enkelipelistä. Siinä on paljon samoja elementtejä kuin hänen ensimmäisessä kirjassaan Tuulen varjo: päähenkilö, nuori kirjailipoika etsii totuutta, kirjoittaa sisäisestä pakosta ja kietoutuu mukaan taianomaiseen juoneen joka tempaa hänet vuosien seikkailuun.

Tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Tuulen varjoa ja osa henkilöistä saa tarinalleen päätöksen. Joten suosittelen, että jos molemmat ovat lukematta, niin kannattaa aloittaa tästä ja siirtyä varjoon myöhemmin. Vaikkakin loppuratkaisun jälkeen olen sitä mieltä, että varjo oli parempi kirja. Tässä espanjalaisessa kirjailijassa on jotain maagista, hän imaisee vanhanaikaiseen seikkailuun, trilleriin ja kaunokirjallisuuteen ainutlaatuisella tavalla. Kirjoihin jää ihanalla tavalla koukkuun, vaikka ne ovat itsenäisiä teoksia kumpikin. Siis kuten aina. Miksi valita yksi kirja "joko/tai" -periaatteella. Parempi valita "sekä että", parhaassa tapauksessa kaikki.

Paniikki ruokakomerolla

Okei, myönnän otsikko on hyvin raflaava, mutta kuvaa hyvin tunteita kun siivosin ruoka- ja jääkaappini. En ole koskaan ollut eineksien suurkuluttuja, mutta silti oli aihetta peiliin katsomiseen. Siellä niitä e-koodeja, lisä- ja säilöntäaineita vilisi silmissä. Nuudelit, lihaliemi- ym. kuutiot, pussiteet, kastikejauheet, kuivatut keltaiset aprikoosit, broilerit, tarjousmunat, kevytjugurtit ja jäätelöt saivat kyytiä ja loppusijoituspaikan ihan muualle vaikka päiväystä olisi ollut jäljellä vaikka kuinka pitkään.

Mistä moinen? Luin viime viikolla Helsingin Sanomista uudesta ruokakirjasta, joka haastaa ajattelemaan miten terveellisesti ihmiset länsimaissa syövät. Ruotsalaistoimittaja Mats-Eric Nilsson oli koonnut tietonsa otsikon "Aitoa ruokaa - väärentämättömän ruoan opas" alle. Sain sen sunnuntaina Kirjamessuilta käsiini ja olen nyt tehnyt päätöksen ryhtyä paremmaksi ihmiseksi, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Luomua sen olla pitää.

Uskokaa tai älkää, meidän ns. arkiruokamme sisältää paljon sellaisia aineita, joita käytetään myös ihan muissa teollisuuden aloilla kuin elintarvikkeiden parissa. Vaikka vain puolet kirjasta olisi totta, sen pitäisi riittää miettimiseen kuinka kauas olemme luonnosta eronneet ja paljonko lisääntyvillä allergioilla voisi olla tekemistä pitkälle prosessoitujen elintarvikkeiden kanssa. Lukekaa, kyselkää ja katsokaa hyvät ihmiset mitä itsellenne ja lapsillenne suuhun laitatte!

Teatterilippu Kvartettiin onnistui, ihmeitä siis tapahtuu

Mietin pariin otteeseen kannattaako Facebookissa tosiaan liittyä kaupunginteatterin faniksi. No, lopulta ilmoittauduin ja pääsin postituslistalle. Nyt kuukautta myöhemmin ihme on tapahtunut: olen saanut varattua liput Kvartettiin tuohon yleisön kestosuosikkiin johon on siis täysin mahdotonta päästä. Näytös on tosin vasta tammikuussa, mutta hei, sehän on pyörinyt jo yli 6 vuotta täysille katsomoille, jaksaa sitä vielä vähän odottaa.

Ja sitten siihen pihviin: tuon postituslistan kautta sain tietää että liput tulivat tänään myyntiin.  Ja niitä saa numerosta 09-394022. Siellä ne ovat muutkin näytökset saatavilla, joten joulukuussa 3.12. kutsuu myös Eila, Rampe ja palvattu onni. Toivottavasti ystäväni tekin näette viestin ja saatte haluamianne lippuja!

Mitä kannattaa tehdä juuri nyt?

Ystäväni kertoi juuri, että elämme harvinaista lokakuuta. Vain kerran yli 800 vuodessa samaan lokakuuhun osuu 5 perjantaita, 5 lauantaita ja 5 sunnuntaita!  Joten nykyhetkestä kannattaa ottaa kaikki irti.

Voit vaikka

• katsella ruskan värejä ja aistia luonnon kauneutta
• silittää lemmikkiä (koirat ovat aina hyviä taputuseläimiä :)
• säilöä loppusyksyn satoa
• tehdä suursiivouksen ja sytyttää ensimmäiset syyskynttilät (kiireisten versiossa sytytetään tietysti vain kynttilät)
• tavata ystäviäsi
• viedä kummilapsen tai naapurin mummon/papan kävelyretkelle. Ota mukaan termospulloon kuumaa juomaa ja evääksi tuoretta pullaa.
• hymyillä omalle peilikuvallesi.

Onni ei tule etsien vaan eläen joten tartutaan hetkiin. 

Henkeäsalpaavaa liikettä ja energistä tunnelmaa

Baletti jakaa ihmisten mieltymykset. Toisille koko ajatus on epämieluisa, toiset innostuvat klassisesta tai modernista liikkeestä, moni jopa molemmista. Ovatpa jotkut lahjakkaat lajia itsekin kokeilleet. Itse lukeudun mielelläni katsomon puolella istujiin ja heittäydyn vain tunnelmiin mukaan.

Reilu viikko sitten oli tuli taas todistettua, että monet esitykset kestävät aikaa ja usean katsomiskerran. Ja kuuluisat tekijätkin osaavat uudistumisen ihailtavan taidon. Kuuluin onnekkaiden joukkoon, joilla oli mahdollisuus osallistua ns. Uotinen -iltaan Kansallisbaletissa.

Pateettinen baletti oli edelleen hauska ja lämmitti mieltä. Diiva, tuo haaveileva roudari 10 tuolia käsivarrellaan on taattu aplodimyrskyn kerääjä. Mutta ei todellakaan huono ollut uusin tuotoskaan eli Black Water. Menkää ihmeessä katsomaan jos tilaisuus tarjoutuu. Vaikka Skåneen saakka! Siinä yhdistyi voimallisesti koreografia ja kurinalaiset tanssijat. Liike, rytmi ja musiikki veivät mukanaan mustan veden huumaavaan pyörteeseen. Yleisö hurrasi ja palkitsi mahtavin aplodein kerta toisensa jälkeen lahjakkaat tanssija ja illan supertähden, legendaarisen Jorma Uotisen.

Tuon illan muisto kestää pitkään ja tuo hyvää mieltä. Energistä tunnelmaa saa varmasti myös monesta muustakin tanssiesityksestä, tartutaan tilaisuuksiin kun niitä taas tulee!

Tulevana tärppinä on itselläni esim. ensi lauantaina päiväsaikaan liedlaboratorio Allotriassa. Luvassa muistaakseni italiaisia makupaloja aiheeseen.... Ehkä nähdään siellä :)

Kesän mukaansatempaavimmat ja masentavimmat kirjakokemukset

Tänä kesälomana päätin huvitella vaihtelemalla lukemieni kirjojen tyylilajeja tavallistakin enemmän. Kolmen viikon aikana ehdin ahmia Ilona Rauhalan "Kokonaiseksi" kirjan, joka esittää hyviä kysymyksiä kaikille elämänsä ruuhkavuosia viettäville naisille, Tuula-Liina Variksen kehutun ja rajun tilityksen elämästään Pentti Saarikosken rinnalla eli "Kilpikonnan ja Olkimarsalkan".

Kun on hyvissä voimissa, jaksaa miettiä oman elämänsä suuntaa ja tarkoitusta erilaisistakin näkökulmista paremmin ja itsekriittisemmin. Ja lukea muiden rankoista avioliittokokemuksista, miten kulttuuripiireissä on aikoinaan oltu nuoria, rohkeita, rahattomia ja alkoholiongelmissa.  Ja ainakin siinä vaiheessa tulee hyvää perspektiiviä miten iloinen saa olla, kun omat asiat ovat mallillaan.

Masentavimman kirjakokemuksen kyseenalaisen kirjan saa minulta kuitenkin ns. asialliseen tietokirjaluokkaan kuuluva opus, joka sinkosi täysin epämukavuusalueelle maailmaan, jossa nykyinen osaamiseni ei riitä. Toisin sanoen en ole pitkään aikaan tuntenut itseäni niin tyhmäksi kuin tätä lukiessa, sanat olivat silkkaa suomea, lauseet useimmiten täyttä hepreaa. 

Aloitin siis monta kertaa slovakialaisen filosofin Zizekin teesejä taiteesta, politiikasta ja kulttuurista. Ymmärtääkseni hänen ajatteluansa suitsutetaan ympäri maailmaa erittäin kiinnostavaksi ja huomiota herättää etenkin hänen rinnastuksensa filosofian ja populaarikulttuurin välillä. Todella trendikästä siis.  Mutta tätä ymmärtääkseen täytyy osata koko länsimaisen filosofian kehityskulku ja etenkin Lacanin, Bourdieun, Heideggerin, Adornon ja kumppaneiden sfäärit.  Harvoin jumitan totaalisesti sivulle 148 mutta toistaiseksi elämässäni on muutakin tekemistä kuin pään lyömästä filosofiseen seinään vaikaan. Toisena päivänä se masentaa, toisena huvittaa. Aion kyllä jatkaa jonakin hyvänä päivänä.

Mikä oli sitten se kaikkein paras kirja tänä kesänä? Ehdoton ykkössija menee kiitetylle Carlos Ruiz Zafónin Tuulen Varjolle. Kirja pitää sen minkä lupaa, se vie lukijansa kiehtovaan kirjallisuuden maailman, saa aikaan matkakuumeen päästä katsomaan itse samoja Barcelonan katuja, joissa ratkotaan kadonneen kirjailijan arvotusta sekä reaalimaailman ihmisten valta- ja rakkaussuhteita. Kirja on ylistyslaulu lukemisen riemulle, ystävyydelle, nuoruuden tarmokkuudelle ja uskolliselle rakkaudelle. Sen juoneenkäänteet kuoriutuvat kerros kerrokselta ja uskokaa tai älkää, kokonaisuus ei ole ylitunteellinen mössö vaan lähempänä trillerimäistä jännityskertomusta. Jos ehdit loppukesän aikana tarttua vain yhteen kirjaan tai mietit, mitä annat ystävällesi lahjaksi, tartu tähän!

Onni on oma blogi

Hei kaikki ystävät, tutut ja uudet tuttavuudet

Monta kertaa viime vuosien aikana olemme tavatessamme ehtineet nopeasti päivittää sen, miten päivämme ovat kuluneet, mitä olemme tehneet, missä olleet ja mitä meille kuuluu. Liian harvoin olemme ehtineet syventyä jakamaan ajatuksiamme asioista, jotka ovat tehneet meihin vaikutuksen, saaneet meidät muuttamaan mieltämme, ilahduttaneet tai innostaneet.

Tämän blogin ideana on jakaa kanssanne heijastuksia ja tähtihetkiä arjessani. Toivon, että jaatte kanssani omia mietteitänne, kommentoitte ajatuksiani, olette samaa tai eri mieltä.

Tervetuloa mukaan seuraamaan blogia ja keskustelemaan sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu!