Eila ja Rampe – nuo mainiot hahmot Sinikka Nopolan teksteistä seikkailevat vaihteeksi Helsingin kaupunginteatterissa etsimässä palvattua onnea. Tai eivät he itse kirjaimellisesti onnea etsi, he ovat jo onnellisia.
Herkullinen teksti kantaa yli tavistunnelmien. Käsi sydämellä, jokainen meistä on joskus elänyt ainakin hetken eilojen ja rampejen vaikutuspiirissä. Heidi Herala ja Ilmari Saarelainen ovat kuin luotuja osiinsa, he eivät tyydy stereotypioiden alleviivaamiseen, vaan tekevät roolihahmoistaan rakastettavia ja inhimillisiä. Lopun tanssi poski poskea vasten on herkkyydessään koskettava. Näin kaunista pitkän parisuhteen rakkauskohtausta en ole nähnyt teatterin lavalla esitettävän pitkään aikaan.
Ohjaus, musiikki ja dramaturgia olivat selvästi ammentaneet kansainvälisistä musikaaliperinteistä. Puhdasta huttuahan tämä on, eikä näennäisesti anna paljoa aihetta jatkopohdinnalle. Mutta ei sitä aina tarvitse ollakaan niin tiukkapipo uutisten ja ajankohtaisohjelmien ystävä. Tämä sopii hyvin pikkujoulutunnelmiin ja itseironiaksi marketeissa viihtyville.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tamperelaisena pitää kyllä sanoa, että en lämmennyt: Herala teki Eilasta numeron.
VastaaPoista