Reilu viikko sitten kävin Tukholmassa ja ehdin Fotografiskan
lisäksi katsastamaan Moderna Museetin. Koska aikaa oli rajallisesti (noin 2
tuntia), keskityin vain vaihtuvien näyttelyiden antiin ja päätin jättää perusnäyttelyn tällä kertaa väliin.
Moderna Museetin vetonaulana oli Turnerin, Monet’n ja
Twomblyn yhteisnäyttely, joka kokosi impressionismin mestarit käymään
vuoropuhelua keskenään. Näyttely oli yllättävästi rakennettu, voisi jopa
käyttää ilmaisua ”esillepano oli postmodernisti ratkaistu”. Sen sijaan, että
kukin taiteilijoista olisi saanut oman tilan näyttelystä, heidän taulunsa oli
sijoitettu teemoittain ja tunnelmittain ympäri näyttelyaluetta.
Käytännössä katsoin siis 100 vuoden perspektiivillä
impressionismin merkkiteoksia.
Pystyin analysoimaan ja tunnelmoimaan teoksia sekä myöhemmän
ihailijan että luontiaikakauden kriitikon näkökulmasta. Irtautuminen historiaan
sidotuista kauneusihanteista ja ilmaisutavoista välittyi eri tavalla, ja Monet’n
lumpeetkin muuttuivat entistä radikaaleimmiksi. Klassikkoteoksista jäi mieleen
turvallisen hämyisä näkymä Lontoon parlamenttitalosta, uusista tuttavuuksista
Twomblyn suuri 4-osainen vuodenaikateos ”Quattro Stagioni”.
Toinen vaihtuva näyttely esitteli Moderna Museetin
valokuvataiteen kokoelmia. Itse asiassa kyseessä oli valtava läpileikkaus
useiden valokuvaajien otoksia 1800-luvulta tähän päivään. Yhteisenä nimittäjänä
olivat ihmiset: muotokuvia, alastonkuvia, taidekuvia huone toisensa jälkeen.
Mielenkiintoista oli, että 1970-luvulla kuvat alkoivat muuttua yhä
provosoivimmiksi. Monet kuvista eivät enää olleet ihan pienten, eivätkä ”keskisuurtenkaan”
lasten osastoa.
Jos käyt Tukholmassa, niin vieraile sielläkin. Hieno paikka.
Aikaa siellä saisi helposti kulumaan koko päivän. Mutta jos joudut valitsemaan,
niin mene mieluummin nyt Fotografiskaan, koska se loistaa uutuuttaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti