Tunnistatko sinä homon? Voiko jääkiekkoilija olla homo? Entä muslimi tai historian suurmies? Onko olemassa jokin tietty tapa näyttää homolta? Voisiko raitiovaunussa vieressäsi istuva mies tai nainen olla homo? Oletko ihan varma?
Saision uusi HOMO-näytelmä kattaa kaikki homoseksuaalisuuteen liittyvät kliseet ja kääntää ne raikkaasti voitokseen. Se on uljaasti ja ylpeydellä tehty puheenvuoro ihmisyydestä. Se kysyy enemmän kuin vastaa, koska vieläkin yhteiskunnassa on valitettavasti aiheesta enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
HOMO-näytelmän riemukkaimpia hetkiä on konservatiivien järkytys, kun homopariskunta ei kertakaikkiaan ymmärrä, miksi heidän olemassaolonsa ja elämäntaparatkaisunsa lastenhoidon järjestämiseen asti olisi 2010-luvulla heteropariskuntien hyvästä tahdosta tai armosta riippuvaista. Miten jompikumpi pariskunnista olisi automaattisesti toista ylempänä tai alempana antamassa hyväksyntäänsä? Katsomossa voi aistia samaistumisen homoparin hämmennykseen. Jokainen joutuu kysymään itseltään ensiksi: suvaitsenko minä homoja? Ja fiksut sen jälkeen oivaltamaan, tuliko edelliseen kysymykseen vastatessa samalla määritellyksi ihmisiä eri luokkiin.
Reilun 3 tunnin aikana Kansallisteatterin suuri näyttämö muuttuu kliseiden kentästä, dekadentiksi Berliiniksi ja suomenruotsalaiseksi tyylikkääksi revyyksi. Ja kokonaisuus toimii, mutta rehellisyyden nimessä sanottuna, se toimisi jopa paremmin, jos esityksen kesto olisi vähän lyhyempi. Esitys liikuttaa, muttei shokeeraa. Saa nauraa ja itkeä, hävetä ja punastella ei tarvitse. Näyttelijät ovat selvästi rooleista innoissaan, laulut kajahtavat nuorten lahjakkuuksien suusta uljaasti ja vanhat konkarit revittelevät täysillä.
Tämä näytelmä soveltuu hyvin sekä homoille että heteroille, nuorille ja vanhoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti