Ensin alkuun varoitan sinua, tämä blogi sisältää voimakasta asenteellisuutta. Ja sitten asiaan. Toin ulkomaanmatkalta kirjatuliaisen: Kathryn Stockettin teoksen Help. Se lojui kesän hyllyssä, kunnes äkillinen tylsyyskohtaus sai minut tarttumaan härkää sarvista. Tylsyys loppui noin sivulla 100, kun tajusin, mitä oikeasti käsissäni oli.
Help-kirja on tarina eri-ikäisten, erisäätyisten naisten ystävyydestä kaupungissa, jossa kaikki tuntevat kaikki ja ovat oman yhteiskunnallisen asemansa kahlitsemia. Nekin naiset, jotka eivät ole ystäviä keskenään, tarvitsevat useimmiten toisiaan. Ystävyys saa Aibileenin, Minnien ja Skeeterin ylittämään omat rajansa, tarttumaan elämäänsä ja näkemään ihmisarvonsa.
Rotuerottelusta on kirjoitettu ja filmattu paljon tarinoita, joiden teemoiksi nousevat ihmisoikeudet ja sananvapaus. Niitä katsoessa olo on välillä petollisen ylimielinen: kuinka niin saatettiin aikanaan ajatella ja toimia, eihän se ole demokraattista ja oikein. Puhe tapahtuu isoilla kirjaimilla, rohkeat saavat marttyyrinkruunun ja paha lopulta palkkansa. Ehkä juuri siksi Help-kirja oikeasti pistää miettimään.
Stockett tekee 1960-luvun arkipäivän ja rotuerottelun Missisipin osavaltiossa tavallisen ihmisen kokoiseksi. Ihan kuin itsekin olisi osa yhteisöä, jotain kerhoa tai kirkkokuntaa. Pikkuneidit ja rouvat puuhastelevat apunaan samat, uskotut palvelijattaret vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Arki ei ole orjuutta, mutta vapaus ja tasa-arvo ovat siitä kaukana. Lojaalisuussuhteista tulee monimutkaisia, kun elämä yllättää käänteillään. Kiinnostavin ristiriita on, miten lasten rakastamasta hoitajasta tulee vuosien karttuessa näille itselleenkin vai lian uhka kylpyhuoneessa.
Bongasin juuri kirjakaupan hyllystä suomenkielisen käännöksen "Piiat". Yhdysvalloissa kirja nousi parhaiten myytyjen kirjojen listalle ja sai hyvät arviot. Harmi vain, että siitä ehdittiin tehdä jo elokuva. En ole nähnyt elokuvaa, mutten usko tämänkään olevan poikkeus säännöstä, ”miksi hyvistä kirjoista tehdään keskinkertainen elokuva”. Nyt-liitteen arvostelu reilu viikko sitten vaikutti olevan linjassa oman asenteeni kanssa, eli leffan voi jättää väliin suuria menettämättä.
Tarttukaa siis pokkariin ja antakaa tarinalle mahdollisuus. Se on hieno lukuelämys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti