Haluaisin pitää Totta -kirjasta, mutta en voi

Tiedät varmaan tunteen, kun väkisin yrittää pitää jostakin? Sulkee huomionsa ulkopuolelle ensin yhden harmittavan asian, sen perään pian toisen. Sitä selittää itselleen "että kohta tämä muuttuu paremmaksi, se edellinenkin kirja oli hyvä" ja jatkaa riviltä toiselle loppuun saakka. Itselleni kävi näin Riikka Pulkkisen viime vuonna ilmestyneen "Totta" -kirjan kanssa. Viimeisen sivun käännettyäni oli jäljellä enää turhautuminen loppuratkaisuun, josta se ratkaisu jäi puuttumaan. Olisin halunnut pitää "Totta" -kirjasta, mutta en vaan voi.

Odotukseni olivat ehkä liiankin korkealla, myönnän sen. Mielestäni Pulkkisen esikoisromaani "Raja" tarjosi hienon lukukokemuksen. Jos et ole lukenut sitä vielä, tee se vaikka tämän kesän aikana. Pulkkisen vahvuuksiin luen henkilöhahmojen rakentamisen, heidän välisen dynamiikan kuvaamisen, monipuoliset juoniratkaisut ja  lempeän ihmisyyden, jolla ihmisiä ja maailmaa ymmärretään. Tätä kaikkea on toki myös "Totta" -kirjassa,  mutta mielestäni aivan liian vähän.

"Totta"-kirja lupaa luku luvulta paljon, se keriytyy auki kerros kerrokselta eri aikatasoissa, mutta lopulta lupaukset jäävät ilmaan. Rinnasteinen kerrontaratkaisu on ok, mutta asioiden perustelussa on ontumista. Mielestäni on hyvä, että kirjailija luottaa lukijan mielikuvitukseen, mutta nyt liikaa jää sen varaan. Psykologinen ote kirpoaa. Eniten itseäni otti päähän se, kuinka kirja käsitteli sukupolvien käsittelemättömien traumojen siirtymistä seuraaville polville. Ainakin itse tulkitsin jokaisen polven tekevän omat virheensä omista syistään ja erilaisin seurauksin, vaikka konkreettiset tapahtumat muistuttivatkin joltain osin toisiaan.

Päähenkilöt tuntuivat kaikki sympaattisilta, mutta heidän keskinäinen jännitteensä uupui. Heidän elämänsä vaikutti olevan suhteellisen hyvin järjestyksessä, vaikka pinnan alla olli selvästi traumoja, joita voisi vatvoa paljonkin. Niihin ei vaan päästy koskaan kunnolla käsiksi ja sen mukana kirjan syvällisyys jäi pintasukelluksen oloiseksi.

Parempiakin kirjoja on tarjolla, kesäksikin. Seuraavaan blogiin mietin muutamia lukuvinkkejä.