Täällä Pohjantähden alla herättää keskustelua - hienoa!

Luin parikymppisenä Väinö Linnan  "Täällä Pohjantähden alla" -kirjasarjan, jossa seurataan Koskelan suvun ja Pentinkulman ihmisten kohtaloita. Kirja teki lähtemättömän vaikutuksen, teksti imi mukaansa ja sai pohtimaan yhteistä historiaamme eri näkökulmista. Miten ihmiset puursivat päivästä toiseen, selvisivät karuista olosuhteista ja kohtaloista ja osasivat niiden välissä tarttua hetkiin, rakastaa ja luottaa parempaan tulevaisuuteen.

Mika Myllyaho ja Saana Lavaste ovat tehneet Linnan kirjasta kansallisteatteriin oman versionsa  "Pohjantähti 2011" . Teatteriesityksenä siinä on hyvät kohtansa ja turhat huutokohkaukset, jotka olisivat tulleet vähäisemmälläkin käytöllä selviksi. Herkullisin osa mielestäni olivat kahden ohjaajan keskinäiset vuoropuhelut, jotka toivat hyvin esiin useimpiin vuoropuheluihin liittyvät asenteet. Esityksen erityinen ansio on Linnan ajatusten siirtäminen kunnioituksella tähän aikaan. Jussi Koskela irtaantuu tarinastaan seuraamaan tämän päivän menoa – eikä ymmärrä sitä. Ja lopulta tämän päivän ihminen päätyy kaipaamaan vanhanaikaisen Jussin edustamaa ideaalia siitä, että on olemassa jotain pysyvää, kunnioitettavaa, joka aina seuraa turvana vierellä.

Esitys on kirjaan nähden itsenäinen teos, se kertoo useita tarinoita ja herättelee yhteiskunnallista keskustelua: Voisivatko tapahtumat toistua meidän ajassamme? Ja jos voisivat, minkälaisia ne nyt olisivat? Olisiko tämän päivän ymmärryksen valossa mahdollista ratkaista konfliktitilanteet toisin?
Vastausten aika tulee esiripun laskeuduttua. Tämäntyyppinen esitys sopii hyvin vaalivuoteen, kun miettii omia ja muiden arvoja. Toiminko todella omien arvojeni mukaisesti ja miten vastaan teoistani, olivatpa valintani minkälaisia tahansa.

Kysyin tänä viikonloppuna ystäviltäni, minkälaisia tunteita kirja heissä herätti. Useimmat olivat jo nuorena lukeneet sen, ja tarinan pariin oli palattu uudelleen ainakin teatterissa ja elokuvissa. Tulkinnat olivat samansuuntaisia: "mahtava lukuelämys, tärkeä ja henkilökohtainen kirja, hahmoihin on helppo kiintyä ja toisia inhota, hieno läpileikkaus Suomen lähihistoriaan, vaikutti ajatuksiini". Ei liene liioiteltua väittää, että kirjalla on tärkeä paikka osana kansallista identiteettiämme. Edelleen.

Toivottavasti mahdollisimman moni tarttuu Linnan kirjaan, jos ei ole sitä vielä lukenut. Esityskin kannattaa käydä katsomassa. Sillä juuremme vaikuttavat siihen, miten ymmärrämme itseämme ja muita. Ja tuon ymmärryksen perusteella teemme päätöksemme. Päätän tällä kertaa poliittiseen kehoitukseen: Äänestä tulevissa eduskuntavaaleissa. Mieti arvojasi, valitse ehdokkaasi ja osallistu. Me voimme vaikuttaa omalla toiminnallamme siihen, millaisessa yhteiskunnassa elämme nyt ja tulevaisuudessa.