Nostan hattua Jari Tervolle

Sain vihdoinkin luettua viime syksynä ilmestyneen Jari Tervon Layla-kirjan, joka jakoi arvostelijoidensa mielipiteet kahteen leiriin: Toiset olivat sitä mieltä, että oli huutava vääryys, kun Tervo jäi ilman Finlandia-palkintoehdokkuutta. Toiset taas kritisoivat yksityiskohtia kurdielämästä, jotka heidän mielestään olivat vääriä ja nakersivat kirjan uskottavuutta.

En ole aiemmin lukenut Tervon tuotantoa, mutta tästä kirjasta nostan hänelle hattua. Suosittelen sen lukemista huolimatta siitä, mitä mieltä on Tervosta tai hänen muista kirjoistaan. Perustelen asian seuraavasti:

• Tervo onnistuu kertomaan tarinan uhrin näkökulmasta, mutta ilman että uhrista tulee a) avuton, b) tahdoton ja c) syyllinen. Uhri-päähenkilö tuntuu toteavan tapahtumia ympärillään, ihmettelevän niitä, ja hän jättää ovelasti moraalisen kannanoton lukijan eli sivustakatsojan tehtäväksi. Tässä on kyse meidän ulkopuolisten moraaliteeteista, siitä, mitä me hyväksymme ja missä menee raja.

• Kirja esittää tärkeän kysymyksen: mitä liikkui niiden parin sadan miehen päässä, jotka odottivat 15-vuotiaalta tytöltä ”täyttä asiakaspalvelua”.

• Mielenkiintoista on, millaisin perustein tarinan muut henkilöt oikeuttavat toimintansa. Miten he osallistuvat kansainväliseen ihmiskauppaan, eivätkä kaikki edes tajua sitä itse lopussakaan. Miten lähelle meidän arkeamme tuo kauppa tulee. Ja koska tuo kauppa ja siihen liittyvät erilaiset kulttuuriset ilmiöt ovat tulleet yhteiskuntaamme, niistä olisi jo korkea aika virittää yhteistä keskustelua. Mitä me ymmärrämme niistä ja missä menee raja?

• Jotta kaikki ei olisi liian yksinkertaista, kirjan lopussa paljastuu, miten nainenkin voi käyttää häikäilemättömästi valtaa miehisessä kulttuurissa.

• Onko kyse sittenkään niin kaukaisesta asiasta? Miesten kunnian vuoksi on täällä pohjolan perukoilla aina näytelty mustasukkaisia väkivaltadraamoja ja naisia huoriteltu lähes lapsuudesta asti. Olisiko aika muuttaa tätäkin?

Layla-kirja tempaa mukaan juonenkäänteisiinsä. Tämä tarina ei päästä lukijaansa helpolla, se jää kaikumaan takaraivoon pitkäksi aikaa. Syytä onkin, jotta saadaa aikaan keskustelua.