"Femakkopuhetta"

Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi muutama miete: Pidä mielessäsi, ettei mikään ole itsestään selvää. Asiat, jotka merkitsevät todella jotakin, vaativat useimmiten ponnisteluja. Se, että meillä on olemassa tasa-arvoinen yhteiskunta, on asia josta kannattaa pitää huolta. On siis asioita, jotka ovat jo hyvin. Se ei kuitenkaan riitä, sillä on myös asioita, joiden eteen on vielä ponnisteltava.

Tasa-arvoa on, kun kohtelemme molempia sukupuolia yhtä kunnioittavasti. Kun osoitamme tukemme yksilöiden valinnoille huolimatta siitä, kumpaa sukupuolta he edustavat. Annamme poikien pukeutua punaiseen ja tyttöjen siniseen sekä toisinpäin ilman vanhakantaista vitsailua. Avaamme oven sille, joka kulkee suurien kantamusten kanssa. Nuorelle tai vanhalle. Mummolle tai ylisuurta pelikassia raahaavalle pikkupojalle. Lähimmäiselle.

Pätevyyden hankkiminen ja erilaisten tilaisuuksien löytyminen ovat kuitenkin edelleen asioita, joissa sukupuolella on piilovaikutusta asenteiden, oletusten ja aiempien valintojen vaikutuksesta. Katse peiliin: Annammeko esimerkiksi työelämässä jo samanlaisesta käytöksestä samanlaista palautetta molemmille sukupuolille? Onko ok, jos naisten palkka alkaa olla 90 % miesten palkasta?

Jos olet sitä mieltä, että kaikki on hyvin tasa-arvon suhteen, lue Liza Marklundin uutuuskirja "Vastalauseita". Siihen on turvallista tarttua, hänhän ottaa kantaa etupäässä ruotsalaisen kansankodin tilaan. Voit tarttua myös sitä raskaamman sarjan kirjaan eli Markundin yhdessä Lotta Snickaren kirjoittamaan "Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan". Keskustellaan sitten lisää.

Ja siis huomaa, että nämä puheet eivät ole miehiä vastaan, päinvastoin: tasa-arvolla ja miestenkin hyvinvoinnilla on paljon yhteyttä toisiinsa. Miehet ovat yhtä tasa-arvoisia kuin naiset.