Luo oman elämäsi ihme ja tarinasi

Luin koskettavan romaanin vanhuksen ja laittoman siirtolaistytön yhteenkietoutuvista tarinoista. Eipä kuulosta äkkiseltään kovin ihmeelliseltä kirjavalinnalta. Lisäksi tapahtumia on loppujen lopuksi aika vähän 400 sivuun: Jamilet tyttö ylittää rajan Meksikosta Yhdysvaltoihin, asettuu homssuisen tätinsä luo kotihengettäreksi, ihastuu naapurinpoikaan, saa töitä mielisairaalasta, siivoaa ja juo kahvia salaperäisen Senor Peregrinon kanssa.

Senor Peregrino on vanhus, joka kertoo tytölle tarinaansa nuoruutensa pyhiinvaellusmatkalta. Tarinaan limittyy rakkaus, mustasukkaisuus, raha ja valta eli ikuiset tragedian ainekset. Tytölläkin on oma tragediansa: suuri syntymämerkki, joka eristi hänet taikauskoisista ihmisistä jo lapsena niin, ettei hän oppinut lukemaan eikä kirjoittamaan.

Sivu sivulta tarinat limittyvät toisiinsa ja imaisevat mukaansa pysähtäneeseen tunnelmaan, jossa päivät ovat pitkiä ja viikot lyhyitä. Lukija tempautuu viime riveille asti jännittämään pääsevätkö pyhiinvaeltajat määränpäähänsä? Ketkä rakastavaisista saavat toisensa? Onko tarinoissa kyse harhoista ja onko tyttö todella vaarassa, tai ainakin huijattu? Miten käy väärennetyille henkilöpapereille?

Cecilia Samartinin kirja Senor Peregrino lumoaa humaanisuudellaan, ihmisen halulla pyrkiä ylevyyteen ja hyviin tekoihin. Vaatimattomien ja näennäisten elämän häviäjien kertomus muuttuu sankaritaruksi ja sielujen kauneudeksi. Viimeisten sivujen jälkeen on haikea olo, joko tämä kaikki päättyi?

Juhannuksena on aikaa miettiä vanhuksen sanoja: "Me luomme omat ihmeemme, ja meidän täyttyy päättää mikä on totta valitsemalla omat tarinamme, uskoa niihin koko sydämestämme." Itselläni on jo vahva aavistus, minkälainen omasta tarinastani tulee.

Kate Bush ei petä, mutta levy-yhtiö tekee sen kyllä

Ei epäilystäkään,  olen Kate Bush -fani. Himmeät lyriikat, maaginen sointi ja laulu toimivat aina. Kun korkeista äänialoista erottuu brittiaksentilla laulettu intohimo, tuska, rakkaus ja sen kaipuu, itsenäisyys ja muut elämää suuremmat teemat olen myyty. Suosikkikappaletta tai edes levyä en osaisi itse nimetä, niitä on aivan liikaa. Jos Kate Bush on sinulle uusi tuttavuus, kuuntele the Whole Story -levy, siitä saa jo jotain käsitystä. 

Vuosi 2011 jää meille tosifaneille merkittäväksi - Kate on nyt julkaissut uuden levyn vanhoista kappaleistaan. Onneksi hän teki sen itse, nyt ei tarvitse pelätä että joukko uudempia tähtiä lähtisi tekemään tribuuttilevyä. Katen uutuus sisältää kappaleita The Sensual World ja The Red Shoes -levyiltä, mutta uudella tapaa lähestyttynä. Kate ei tälläkään kertaa petä, kappaleet kuulostavat hyviltä ja raikkailta. Kaivoin hyllystä vanhat levyt esiin ja vertailin versioita, ne kaikki toimivat. Vanhoihin liittyy paljon nostalgiaa, hyviä ja kipeitäkin muistoja - ne ovat rakkaita. Uusiin versioihin voin itsekin liittää tässä välin eletyn ja poimia irti toisenlaisia ajatuksia, luoda uusia muistoja.

Mutta nyt jutun pihviin: ole tarkkana minkä version ostat ja tee tietoinen valinta! Liikkeellä on siis 2 versiota uudesta Directors Cut -levystä. Itse ehdin hankki tuon tavallisen audio-cd:n ennenkuin törmäsin kaupungin parhaassa tavaratalossa eli Stockmannilla laajennettuun versioon, joka sisältää nuo kappaleiden aiemmatkin versiot vain muutamaa euroa kalliimmalla hinnalla. Pahuksen levy-yhtiö on ilmeisesti ennakkomarkkinoinut vain tuota perusversiota, josta muutama aikakauslehtikin jo julkaisi puffin. Siksipä sitä lieneekin laajemmalti saatavilla. Ja minä tunnen tulleeni hieman petetyksi. Onneksi on musiikki, piuhat kaakkoon niin olo paranee... take me up to the top of the city...  

Kevyttä ja raskaan sarjan kesälukemista eri tunnelmiin

Kesä tuntuu antavan erityisen luvan ns. hömpän lukemiseen. Kirjan pitää kestää erilaisia luonnonolosuhteita, sadetta, rantahietikkoa, liian täyteen pakattua eväskassia jne. Siksi pokkarit ovatkin mainio valinta. Ehdotan siis mitä kannattaa pakata loma- tai bussilukemistoksi erilaisiin tunnelmiin:


Ikuisuuden hetkiä kaipaavalle eli irti arjesta halvalla, mutta tyylikkäästi
Alexander McCall Smith: Mma Ramotswe -sarja 
+ Botswanan auringon paahde, erilainen elämisen tempo
+ hahmot, joihin kiintyy kirja kirjalta enemmän
+ nokkelat käsitykset elämästä ja moraalista
- tätä on pakko lukea kronologisessa järjestyksessä, muuten ns. iso juonikuvio kärsii
- sarjan 1 osa on sen heikoin lenkki, kestää aikansa tottua tapahtumien hitauteen, josta itse asiassa muodostuu sarjan koukuttavien tekijä
Sarjasta on olemassa myös sympaattinen DVD-versio.

Kaunokirjallisuudesta kiinni pitävälle
Muriel Barbery: Siilin eleganssi
tätä en ole itse lukenut, mutta aion tarttua ystävien suositukseen itsekin tänä kesänä ja pistää vinkin eteenpäin.
+ 1 painos myyty loppuun, mutta nyt on kesäksi ilmestynyt pokkariversio
+ älykäs kertomus, persoonalliset päähenkilöt
+ ketä ei sisäinen kauneus kiehtoisi?
- olisiko sittenkin parempi säästää syysiltoihin?

Lievän jännityksen ystäville
Sujata Massey: Rei Shimura -sarja
+ sisältö on silkkaa viihdettä, juonenkuljetukset ja dramaturginen rakkaustarina taustalla täyttä kesähuttua
+ kuvaa mielenkiintoisesti japanilaista arkipäivää
+ tutusta poikkeava miljöö auttaa ymmärtämään eri kulttuurien edustajien yhteentörmäyksiä
- ei sovi perinteisten dekkarien ystäville, jää liian lällyksi


(Katuvaiselle?) krapulaiselle
Tuula-Liina Varis: Kilpikonna ja olkimarsalkka
+ hieno kaunokirjallisuuden teos, joka tempaa mukaansa
+ vaikka olisit mokannut vaikka mitä, olet tuskin päässyt samoihin sfääreihin kuin osa kirjan henkilöistä
- osa kuvauksista saattaa pahentaa morkkistasi, mutta silti, ks. edellinen kohta
- painos loppu. Löydät tämän todennäköisimmin kirjastosta, antikvariaatista tai sukulaistädin hyllystä, joka osti aikoinaan Tuula-Liina Varista tajuamatta tämän teoksen aihepiiriä


Jos on pakko saada jotain painavaa asiaa eli tiedostavalle ihmisoikeusten puolestapuhujalle
Anna Politkovskaja: 2 Tshetshenian sota
+ tärkeää asiaa, joutuu pohtimaan omaa eettisyyttään ja ihmisyyttään. Vaikka vain puolet olisi totta, sekin on aivan liikaa.
+ joskus lomalla kestää tietoisuuden tuskaa paremmin.
+ samalla voi tuntea syvää kiitollisuutta siitä, että saa elää itsenäisessä ja turvallisessa maassa. Se ei ole itsestäänselvyys.
- tätä henkisesti raskaampaa sarjaa saa hakea. Voi pilata mieliajan tai kannustaa muutoksiin. Riskikirja.

Yli 35-vuotiaalle, joka ymmärtää jo elämää ja osaa nauraa myös itselleen
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
+ mielettömän hyvä, osuva ja hauska
+ lyhyisiin tarinoihin jää koukkuun, antavat henkireiän ja makeat naurut lyhyenkin lukutuokion aikana
+ kestää useamman lukukerran
+ saatavilla myös äänikirjana (loistojuttu pitkille ajomatkoille)
- näitä tarinoita on aivan liian vähän!

Valitse suosikkisi ja tartu kirjaan. Jörn Donnerkin sen jo aikoinaan mainoksessa tiesi: "Lukeminen kannattaa aina!"

Haluaisin pitää Totta -kirjasta, mutta en voi

Tiedät varmaan tunteen, kun väkisin yrittää pitää jostakin? Sulkee huomionsa ulkopuolelle ensin yhden harmittavan asian, sen perään pian toisen. Sitä selittää itselleen "että kohta tämä muuttuu paremmaksi, se edellinenkin kirja oli hyvä" ja jatkaa riviltä toiselle loppuun saakka. Itselleni kävi näin Riikka Pulkkisen viime vuonna ilmestyneen "Totta" -kirjan kanssa. Viimeisen sivun käännettyäni oli jäljellä enää turhautuminen loppuratkaisuun, josta se ratkaisu jäi puuttumaan. Olisin halunnut pitää "Totta" -kirjasta, mutta en vaan voi.

Odotukseni olivat ehkä liiankin korkealla, myönnän sen. Mielestäni Pulkkisen esikoisromaani "Raja" tarjosi hienon lukukokemuksen. Jos et ole lukenut sitä vielä, tee se vaikka tämän kesän aikana. Pulkkisen vahvuuksiin luen henkilöhahmojen rakentamisen, heidän välisen dynamiikan kuvaamisen, monipuoliset juoniratkaisut ja  lempeän ihmisyyden, jolla ihmisiä ja maailmaa ymmärretään. Tätä kaikkea on toki myös "Totta" -kirjassa,  mutta mielestäni aivan liian vähän.

"Totta"-kirja lupaa luku luvulta paljon, se keriytyy auki kerros kerrokselta eri aikatasoissa, mutta lopulta lupaukset jäävät ilmaan. Rinnasteinen kerrontaratkaisu on ok, mutta asioiden perustelussa on ontumista. Mielestäni on hyvä, että kirjailija luottaa lukijan mielikuvitukseen, mutta nyt liikaa jää sen varaan. Psykologinen ote kirpoaa. Eniten itseäni otti päähän se, kuinka kirja käsitteli sukupolvien käsittelemättömien traumojen siirtymistä seuraaville polville. Ainakin itse tulkitsin jokaisen polven tekevän omat virheensä omista syistään ja erilaisin seurauksin, vaikka konkreettiset tapahtumat muistuttivatkin joltain osin toisiaan.

Päähenkilöt tuntuivat kaikki sympaattisilta, mutta heidän keskinäinen jännitteensä uupui. Heidän elämänsä vaikutti olevan suhteellisen hyvin järjestyksessä, vaikka pinnan alla olli selvästi traumoja, joita voisi vatvoa paljonkin. Niihin ei vaan päästy koskaan kunnolla käsiksi ja sen mukana kirjan syvällisyys jäi pintasukelluksen oloiseksi.

Parempiakin kirjoja on tarjolla, kesäksikin. Seuraavaan blogiin mietin muutamia lukuvinkkejä.