On kahdenlaisia kesäfilmejä: suuria toimintapläjäyksiä, joissa supersankarit tai avaruusoliot taistelevat ja sitten on lämminhenkisiä hyvän mielen elokuvia, joita ei ole koskaan tehtykään massoja varten. Pedro Almodovarin uutuuden "Matkarakastajat" luokittelen tähän lämminhenkiseen luokkaan, sillä siitä välittyy suuri ymmärrys ihmisten heikkouksia kohtaan ja rakkaus lajitovereihin.
Matkarakastajat -elokuvasta ei puhdasverinen farssi parane, siinä on sekoilua ja räävitöntä menoa koko rahalla. Ihan kuin Almodovar haluaisi vetää henkeä välillä ja sanoa meille kaikille, ettei elämää (tai sen puoleen ihmisä tai seksiäkään) ole tarkoitettu ottamaan vakavasti, välillä on hyvä pistää kieli tukevasti poskeen ja antaa palaa. Elokuva onkin vauhdikas, mutkia ja todellisuutta oikova satu aikuisille.
Almodovar jakaa ihmiset selvästi kahteen luokkaan: heihin, jotka nukkuvat turistiluokassa elämänsä hissukseen ohitse ja heihin, jotka ottavat osaa kohtalon leikkeihin ykkösluokassa - uskaltautuvat elämään täysillä eli rakastamaan, kärsimään ja eritoten bailaamaan.
Voi vai kuvitella, mikä kohu tästä elokuvasta nousisi jos ne ihmiset, jotka Savonlinnan oopperajuhlilla varoittelivat La Traviatan esityksen sisältävän alastomuutta ja moraalista rappiota. Todennäköisesti he tarvitsisivat elokuvateatteriin happilaitteet ja pinsetit, joilla kaivaa henkeen vedetyt popcornin ulos. Tätä elokuvaa katsovan pitää tajuta täysin, että kyseessä on 1) Almodovar, 2) farssin liioiteltu lajityyppi, 3) paljon homoja ja seksiä esiin tuovaa kielenkäyttöä, 4) edelleen Almodovar, 5) siis oikeasti Pedro Almodovar.... kun reunaehdot ovat kunnossa, voi nauttia täysin palkein.
Sympaattinen, salliva, hauska, sydämeenkäypä elokuva - I'm so exited numero kannattaa nähdä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti