Osallistuin sunnuntaina Arja Saionmaan joukkopalvontamenoihin Savoyssa. Tai siltä se ainakin tuntui ja kuulosti. Tosifanit repesivät liitoksistaan heti ensimmäisen kappaleen ensitahdeista, sillä sehän oli tietysti "Elämää juoksuhaudoissa". Seurasi sarja ikivihreitä Ystävän laulusta Kotkan ruusuun, ja mukana sai laulaa. Vielä ennen väliaikaa täysi sali pidätti henkeään, kun Saionmaa tulkitsi vivahteikkaasti läpimurtolaulunsa "Puhu minulle rakkaudesta".
Toisella puoliajalla Saionmaa keskittyi kansainvälisempään tuotantoonsa: lauloi suomeksi kreikkalaisia lauluja ja jokusen jopa espanjaksi ja ranskaksikin. La diiva oli mielestäni juuri näissä parhaimmillaan. Hän tuntui osaksi jopa hieman yllättyvän suosionosoituksista, joista ei ollut tulla loppua. Puumanainen pianisteineen oli kohdannut kotiyleisönsä voitokkaasti.
Olin etukäteen ajatellut, että Saionmaa on varmasti hyvä, mutta jouduin tarkistamaan kantani. Hän oli paljon parempi. Uskokaa tai älkää, lavalla Arja Saionmaa on valovoimainen, fiksu ja hauska. Ja hän esiintyy ja laulaa todella hyvin. Tarkastin kotiinpalattuani levyhyllyni. Kyllä sieltä se best of -levy löytyy, mutta mistähän saisi niitä harvinaisempia muilla kielillä tehtyjä levytyksiä hankituksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti