Peukku nousee "27 eli kuolema tekee taiteilijan" -kirjalle

Tunnustan olleeni epäluuloinen. Realistiset kuvaukset tavalla tai toisella marginaalissa elävistä ihmisistä eivät ole minua juuri kiinnostaneet. Mutta olen etenkin Finlandia-raadin vaikutuksille altis. Onko kirjassa, jossa kertojan virkaa toimittavat wannabe-taiteilija, auto, kissa ja pehmoeläin, mitään vitsiä?

Tätä kirjaa on helppo lukea vaikka työmatkalla varttitunnin pätkissä. Kertojaäänet vaihtuvat tiuhaan, mutta vievät juonta koko ajan eteenpäin. Graafisella ilmeellä on tuettu näkökulmien keskinäistä erottuvuutta. Tarinan ydin on seurata reilun vuoden ajan, mitä tapahtuu ihmisille, joilla on tahtoa ilman selvää suuntaa elämässä. Toiset luopuvat ja toiset pitävät kiinni unelmistaan. Ratkaisut ovat kuitenkin samanlaisia: lähdetään pois ja aloitetaan uusi eilinen. Omien unelmien kriittinen analysointi ja todellinen vastuunotto elämästä kun tekee liian kipeää. Onneksi elämä kuitenkin jatkuu sen 27 vuoden täyttämisen jälkeenkin.

Alexandra Salmela on onnistunut puhaltamaan jotain ainutlaatuista kaikkiin kertojaääniinsä ja hahmoihinsa. Ilkeä kissa tuo ironisuutta, auto listaa neutraalisti sen mitä todella tapahtuu, pehmoeläin tulkitsee ruusunpunaisten silmälasien läpi kaiken naiivisti, ja taiteilija-opiskelijatyttö valitsee selittelyn alemmuudentuntoisen ja itsekkään seitin. Tarina imaisee mukaansa ja on hyvin kerrottu. Siinä on suvantopaikkoja ja draamaa sopivasti. Muuttuuko sittenkään mikään, vaiko ei, jää lopulta lukijan tulkittavaksi.

Mitä kirjasta sitten jää käteen? Ehkäpä se, että kannattaa olla realistinen suhteessa unelmiinsa ja mahdollisuuksiinsa, tehdä päätökset ja työtä niiden eteen. Asiat eivät etene murehtimalla, unohtamalla eivätkä lykkäämäällä. Onneksi unelmat voivat kehittyä iän ja ymmärryksen myötä.

Kannattaako Salmelan kirja lukea? Kysymykseen on helppo vastata myöntävästi. Muutama tunti elämästä, uudenlainen lukukokemus, vetävä tarina - ja peukku nousee "27 eli kuolema tekee taiteilijan"
-kirjalle.

PS Älä kuitenkaan lue kirjaa, jos olet tosikko, tiukkapipo eläkeläinen tai erkaantunut parikymppisten sivuraiteilla olevien ihmisten vaikutuspiiristä esim. asuinpaikkasi takia. Ylemmyydentuntoisen ärsyyntymisen saa vähemmälläkin vaivalla hankittua.