Kesään kuuluvat kesäkirjat. Tiedättehän, ne tavallista keveämmät romaanit, joita voi lueskella helteessä pari riviä kerrallaan tai ne, joiden juonta voi ahmia sateen sattuessa ilman, että joutuu liikaa pinnistelemään ajattelun kanssa. Jos ette ole aiemmin sattuneet tarttumaan näihin, kokeilkaa ja antakaa tekstin viedä erilaisiin tunnelmiin:
1. Casual Vacancy eli Paikka vapaana. Harry Potterien äidin, J.K. Rowlingin kirja pikkukaupungin elämästä, joka mullistuu kun kunnanvaltuutettu saa äkillisen sairaskohtauksen ja kuolee. Herkullisia henkilöhahmoja pursuileva tarina vie salakavalasti mukanaan niin, että ihan harmittaa kun viimeiset sivut ovat käsillä. Erityiskiitos henkilökuvaukselle: millaisina päähenkilöt näkevät itsensä ja millaisena muut heidät kokevat.
2. Varistyttö. Tästä puhutaan jo paljon, eikä turhaan. Vähintään yksi dekkari kuuluu kesään, mutta tässä jää samanlaiseen koukkuun kuin Stig Larssonin Millennium-trilogiassa. Vaikka pahalta tuntuu, kaikki on silti luettava loppuun. Varistyttö on hyytävän jännittävä, hyvin kirjoitettu psykologinen trilleri. Kirjassa on paljon kuvausta sairaan mielen kehittymisestä ja ajattelusta, myös siitä miten paha siirtyy tekijästä uhriin. Tämä olisi ehkä parempi lukea pienemmissä erissä. Varoituksen sana on paikallaan silti: jos et kestä kuulla mistään lapsiin kohdistuvasta rikoksista, jätä tämä väliin.
3. Takana puhumisen taito. Taattua Anna-Leena Härköstä. Pakinakokoelma, jonka käsiin saaminen saattaa tosin olla hitaampaa kuin lukeminen. Kokeile antikvariaateista ja kirpputoreilta. Osuvia huomioita arkisista tilanteista ja ihmissuhteista. Tämän jälkeen tuntee taas enemmän armoa itseäänkin kohtaan, panikoiminen ja mokaileminen on vain inhimillistä.
4. Kiltti tyttö. Tämä kirja oli dekkarihitti reilu vuosi sitten. Jos se jäi silloin lukematta, tartu siihen nyt ja voit vertailla syksyllä tulevaan filmatisointiin. Tämän kirjan juoni muistuttaa enemmän perinteistä jännityskertomusta, jossa päähenkilöistä kuoriutuu jotain ihan muuta - lähinnä tulee mieleen Hitchcockin Vertigo ja Vaarallinen romanssi. Pitää otteessaan yllättävähköön loppuratkaisuun saakka. Tässä ei tule raakuuksia silmille, vaan kyse on enemminkin johtolankojen näppärästä yhdistämisestä. Tiheä tunnelma tekee kuitenkin vaikeaksi pitää taukoja lukemisessa.
Jos kuitenkin päätät, että juuri kesällä haluat kasvaa ihmisenä ja lukea jotain todella sielukasta ja vaikuttavaa, suosittelen sinulle tätä:
5. Pitkä tie äidiksi. Lilly Korpiolan tietokirja soveltuu kaikille jotka haluavat lapsia, ovat uusperheen vanhempia tai joilla on jo omia lapsia. Sivu sivulta karttuu ymmärrys siitä, millaisia kiintymyssuhteita lasten ja vanhempien välillä tarvitaan ja miten meistä jokainen voi kasvaa ihmisenä. Tämän kirjan viesti kantaa adoptiota pidemmälle, sillä monella muullakin pienemmällä ja isommalla lapsella on traumataustaa ja hylkäämisen kokemuksia. Lämminhenkinen kirja ymmärtää ihmisen tarvitsevuutta toisiinsa ja antaa toivoa sekä välineitä käsitellä omia ja muiden kokemuksia.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
