Älä luota kritiikkeihin

Luen monesti kulttuurikriitikkojen arvioita eri tapahtumista, olivatpa ne ylistäviä tai teilaavia. Kuuntelen herkällä korvalla ystävien kokemuksia. Yleensä varustaudun ennakko-oletuksin, joita sitten vertailen omaan vaikutelmaani.

Hyvä esimerkkitapaus on ainoastaan kohtuulliset arviot saanut Ryhmäteatterin ”Jatkuvaa kasvua” -esitys. Minusta näytelmä oli oikeasti hyvä, paras Kari Hotakaisen tekstinsiirto näyttämölle, jonka olen nähnyt. Dramaturgiset ratkaisut auttavat katsojaa pysymään kärryillä juonesta, vaikka kirja olisi jäänyt lukematta. Tarinan ironisuus, hauskuus ja lempeä humanismi vuorottelevat ja välittyvät hienosti katsomoon. Kyseessähän on taas pienen ihmisen kamppailu suuren talouselämän pyörteissä, tie työntekijästä yrittäjäksi, syrjäytyneeksi, taas yrittäjäksi ja lopulta, kun kaikki on mennyt, ihmiseksi.

”Jatkuvan kasvun” roolihahmot  on tyypitelty hienosti, erityisesti Martti Suosalo ja Aku Hirviniemi pääsevät loistamaan ja itsekin repeilemään naurusta keskinäisessä vuoropuhelussaan.  Hetken valokeilassa oleva rusakko kääntää tapahtumien kulun ja kirvoittaa kyyneleet silmiin. Kiitokset on syytä esittää loppuratkaisusta, joka vapauttaa katsojankin jatkuvasta kasvusta.

Jos siis saat hankituksi lipun, käytä se itse. Kyllä kannattaa! Aidosti. Oikeasti. Tästä esityksestä et poistu ajattelematta. 

Tyttöjen ja poikien juttuja

Muistatko, miten joskus tyttöjä ja poikia kasvatettiin erillään? Tyttöjen piti istua paikallaan hiljaa ja leikkiä nukeilla, pojat saivat riehua "poliisi ja rosvo" -leikeissä. Tytöille päälle punaista, pojille sinistä.  Tytöt tanssivat, pojat pelaavat jalkapalloa. Ihan ok sinänsä, jos samalla vain hyväksytään samat mieliteot toisinpäin.

Onnen kyyneleet tulvivat silmiini, kun katsoin Pro Dance ry:n 40-vuotisjuhlagaalassa tämän päivän lapsia ja nuoria. Esitykset vaihtelivat show-tanssista ja modernista tanssista klassiseen balettiin. Nuorimmat tanssijat olivat noin nelivuotiaita, vanhimmat aikuisia. Ja vanhat kliseet kumottiin mennen tullen: klassinen balettikohtaus voidaan esittää hulvattoman hauskasti ja "viileät" pojat voivat ylpeinä discota.

 Jos sinulle tarjoutuu tilaisuus mennä katsomaan tanssikoulu Step Up Schoolin Boys' Clubia, mene ihmeessä! Liikutut takuulla, kun näet kuinka luontevasti ja vauhdikkaasti nämä pojat päästävät itsensä irti lavalla. Eikä kyse ole vain yhdestä tai kahdesta tanssijanalusta, heitä on kymmeniä.

Suomen kansallisbaletin esiintyjät taas pistivät balettiklassikoissa kielen tukevasti poskelleen ja esittivät kaksi hulvatonta, mukaeltua kohtausta Joutsenlammesta: Eko Birds -kohtauksessa joutsenien sijaan lavalla vaappui pienen öljykriisin kohdannut parvi primadonnasorsia. Versiossa pas de deux -tanssista prinssi ei itse nostele sadun neitoa, vaan häntä tuuraa asiassa paras kaveri — ja katsomossa on hauskaa. Voisin lyödä vaikka vetoa, että jos nämä pätkät saisi kansallisbaletin verkkosivuille ja YouTubeen, nuorten kiinnostus lajia kohtaan moninkertaistuisi.

Lähes kolmen tunnin gaalan ja lukuisten esitysten jälkeen sielu on ravittu. Meillä on upeita nuoria tanssijoita kasvamassa.

Välilaskua ei kannata jättää väliin

Mitä saadaan aikaan, kun yhdistetään musiikkiteatteri, espanjankielinen 1-näytöksinen ooppera, 2 laulajaa ja 3 soittajan orkesteri? Lyhyesti sanottuna tunnillinen intensiivistä draamaa, komeaa laulua ja soittoa ja hyvä mieli useaksi päiväksi.

Musiikkiteatteri Kapsäkissä sai juuri ensi-illan Välilasku, jossa tekijöiden taiteen palo hehkuu. Tapahtumapaikkana on lentokenttä, jonne eri suuntiin matkalla olevat ihmiset juuttuvat, kun tuhkapilvi pysäyttää liikenteen. Tunteet ovat käymistilassa, provosointi ja flirtti johtavat yllättäviin käänteisiin. Istun henkeäni pidättäen ja unohdan ajan kulun, haluan tietää, miten näille esityksen henkilöille käy.

Välilasku-ooppera on Reetta Ristimäen ja Juha Kotilaisen aarioiden juhlaa. Suurimman vaikutuksen tekee kuitenkin moderni libretto, joka hauskasti tuo klassisen oopperan perinteen nykyhetkeen. Ja varsinkin loppuhuipennus on näkemisen ja kuulemisen arvoinen. Kimmo Kahra on tehnyt ohjaajana hyvää työtä. Viimeiset vuorosanat jäävät saliin kaikumaan — ne sisältävät täydellisen jatkokertomuksen.

Esityksiä ei ole monta, joten suosittelen nopeaa toimintaa. Esityksen jälkipuinti sujuu hyvin ravintola Allotrian puolella herkutellessa.