Selittelyä ja Meren katedraalia

Hyvät ystävät, on selittelyiden aika. Blogi on kärsinyt puutteellisista nettiyhteyksistäni ja sadonkorjuu-harrastuksista, mutta näin syksyn tullessa päivityksiä on luvassa tiheämmin. Analysoinnin kohteena tulee olemaan kirjoja suomeksi ja englanniksi laidasta laitaan, oopperaa ja teatteria.
Sitten asiaan.

Aloitan purnaamalla tiiliskivikirjallisuuden ihannointia vastaan. Luin Ildefonso Falconesin arvostelumenestyksen eli Meren Katedraalin . Siinäpä vasta romaani historiallisten romaanien ystäville. Kirjassa on 650 sivua asiaa raa'asta maaorjien, tilallisten ja oppipoikien todellisuudesta keski-ajalla. Täyttä asiaa miehen rehellisyydestä ja kunniasta, sankarisaaga kaikessa onnistuneisuudessaan ja ärsyttävyydessään. Ainoa, mikä tästä vielä puuttuu on elokuvaversio aiheesta. (Lupaan katsoa, jos Almodovar ohjaa sen, muuten antaa olla...)

Kyseessä on hyvin sujuvasti etenevä tarina, lukija tempautuu täysillä aikakauteen, jossa köyhällä, vallattomalla ja naisella ei ole muuta osaa kuin kärsimys. Eikä siitä tulee pulaa, päinvastoin: jos ei raiskaus, väkivalta tai nälänhätä vaivaa, on aina olemassa kunnia, rutto ja lopulta myös inkvisiittiokin. Meren katedraalin päähenkilö Arnau Estanyolin ihmeelliset vaiheet ja seikkailut oppipojasta sotilaaksi ja liikemieheksi kuvataan tarkoin.

Kirjan ansio on ns. "tavallisen ihmisen" näkökulma asioihin. Tarina on rankka, joten kepeäksi paoksi arjesta tämä ei sovi. Mielestäni kirjan sanoman voisi tiivistää seuraavasti: kunniallisuus ja uskollisuus ovat elämän kantavat voimat, lisäksi kannattaa uskoa lujasti korkeampaan voimaan. Tämän kaiken olisi  tosin voinut sanoa myös huomattavasti tiiviimminkin. Pituudesta huolimatta henkilöhahmot jäävät syventämättä ja täysin tapahtumakäänteiden varjoon (siitä piiiiitkä miinus). Parempaa Barcelona-tavaraa saa Carlos Ruiz Zafonilta. Hänen kirjojensa jälkeen kaipaa kuumaan aurinkoon, ei puhdistavaan kuumaan kylpyyn.

Tätä kirjaa voi suositella keskiajan ystäville ja synkistä (selviytymis)tarinoista pitäville. Hyvät käsivarsilihakset helpottavat lukukokemusta.

Blogi 1v jee & suunnitelmatalous, voi jee!

Tunnustan ruuhkauttaneeni Lippupalvelun numeron. Olen turhaan yrittänyt hankkia lippuja Korjaamon STAGE-festarin Pariisi-näytelmän esitykseen. (Vink-vink: onko sinulla ylimääräistä?) En tajunnut toukokuussa katsoa ohjelmistoa tarkasti ja nyt ilmeisesti jää Mikael Barysnikovin tähdittämä esitys näkemättä.

Juhlaviikot jätän väliin, samoin Flown. Edellisen ohjelmisto jää muiden kiireiden jalkoihin elokuussa ja jälkimmäiseen tunnen itseni liian vanhaksi. Onneksi syksyn alun pelastaa Ring-liput Oopperaan, jotka nekin piti hankkia jo keväällä. Kaupunginteatterin ja Kansallisteatterin syyskauden esityksiin on jo varattu liput. Kalenteri näyttää siis jo suunnitelmatalouden vertauskuvalta...

Leffoihin voi onneksi mennä vähemmällä suunnittelulla. Orionin tarjonta lupaili mielenkiintoisia hetkiä mm. Romy Schneiderin seurassa pitkin syksyä. Rakkautta & Anarkiaa ohjelmisto julkaistaan vasta syyskuussa.  Niitä METin ja Lontoon National Theatren esityksiäkin pitäisi ehtiä kokeilemaan, siis jos saisi lippuja varatuksi. Niihin siis vielä ehtii ja mahtuu mukaan, siis myös jos kalenteriinkin mahtuu.

Blogi täytti juuri vuoden. Koska olen saanut teiltä hyvät ystävät, jonkun verran palautetta Facebookin kautta, ja paljon palautetta livenä tavatessa, niin olen päättynyt jatkaa bloginpitoa edelleen. Toiveeni tosin olisi, että kommentoisitte ja laittaisitte palautetta enemmänkin! Bloggeriin, FB:hen ja tottakai tavatessakin.

Näihin kuviin & tunnelmiin, antoisaa elokuuta!